Mausteinen raparperikiisseli

Käytän raparperia supervähän. Syy on lähinnä se, että kaikki tutut ja sukulaiset, joilta löytyy raparperiviljelmä - jonka satoa he anteliaasti lahjoittavat meille pihattomillekin - asuvat toisella puolella Suomea. Ehkä kerran kesässä tulee ostettua torilta tai kaupasta muutama varsi, joten en ole kovin mielikuvituksellisia kokeilujaan päätynyt tekemään. Yleensä liikun linjalla piiras-vispipuuro-kiisseli.

Raparperikiisselin ohjeen julkaiseminen blogissa ei ole mitenkään omaperäisin mahdollinen veto, mutta juuri siihen aion nyt syyllistyä. Edes himppasen omintakaiseksi ohjeen tekee siinä käytetyt mausteet eli inkivääri ja kardemumma, jotka toimivat muuten myös raparperihillokkeen mausteena oivallisesti.

Mausteinen raparperikiisseli 4:lle

2,5 dl sentin paloiksi pilkottua (kuorittua) raparperia (vajaa 200 g eli pari vartta)

0,5 dl sokeria

5 dl vettä

1 tl inkivääriä raasteena

0,5 tl kardemummaa

Suurus:

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Tarjoiluun:

2 dl kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

Laita raparperi, sokeri, vesi, inkivääri ja kardemumma kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparperi on pehmennyt (noin 10 min).

Nosta kattila liedeltä ja lisää suurus ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran.

Jäähdytä kiisseli jääkaapissa, jaa jälkiruokakulhoihin ja lisää päälle iso lusikallinen vaniljalla maustettua kermavaahtoa.

Gazpacho

Gazpacho, tuo andalusialainen herkkukeitto ja kesä kulhossa, ah! Teen oman keittoni yleensä tämän ohjeen mukaan, mutta variointimahdollisuuksia on loputtomasti:

• Kokeile laittaa keittoon erilaisia tuoreita kasviksia (esim. avokadoa, sipulia), yrttejä (basilikaa, ruohosipulia, minttua...), pähkinöitä (kuten manteleita, cashew-pähkinää) ja/tai kuivaa, liotettua leipää.
• Avomaakurkun voi korvata pätkällä tavallista kurkua. 
• Tomaattien kalttaaminen on hieman ärsyttävä työvaihe, mutta mielestäni kuorimattomat tomaatit saavat keiton maistuman vähän kitkerältä. Jos itseäni laiskottaa tai on kiire saada keitto valmiiksi, skippaan kalttausvaiheen sujuvasti ja käytän tomaatit kuorineen.
• Ja taas: 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml, joten puolitoistakertaista annetut määrät, jos käytät mittaamiseen tavallisia ruokalusikoita.

 

Gazpacho 2-4:lle

6 kaltattua tomaattia

1 iso punainen paprika tai 2 pientä (eri väristä)

2 avomaakurkkua (kuorittuna)

0,5 valkosipulinkynsi

veitsenkärjellinen chilitahnaa tai pala punaista, tuoretta chiliä

1 rkl oliiviöljyä

0,5 tl intiaanisokeria

0,5 tl suolaa

0,5 tl punaviinietikkaa

muutama kierros mustapippuria myllystä

Kalttaa tomaatit: leikkaa tomaatin kärkeen veitsellä ristiviilto ja keitä tomaatteja kiehuvassa vedessä noin 20 sekuntia. Nosta tomaatit vedestä, anna jäähtyä hetki ja poista kuoret.

Poista tomaateista kannat, pilko kaikki kasvikset joten kuten, laita tehosekoittimeen loppujen aineiden kanssa ja aja tasaiseksi. Jäähdytä keittoa jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Uuniparsakaali

Parsakaaliaika on koittanut, kotimainen parsakaali maksaa alle euron kilo! Parsakaalihan on aivan huippua höyrytettynä, fetapiirakassa, sinihomejuustogratinoituna, keitossa, nuudeliwokissa, pastasalaatissa, you name it... Tämänhetkinen suosikkini on kuitenkin parmesankuorrutettu uuniparsakaali. Pyydän, kokeile tätä herkkua, jos vain mitenkään voit ajatella näillä helteillä uunin kuumentamista - lupaan, että kaali on hikoilun arvoista!

Parmesankuorrutettu uuniparsakaali 2-4:lle

1 iso parsakaali (n. 500-600 g)

3 rkl oliiviöljyä

pieni ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

1-2 dl Parmigiano Reggianoa raastettuna

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti "rungosta" niin, että niihin jää reilusti vartta. Pilko isoimmat floretit sen kokoisiksi, että kaikki kukinnot ovat suurin piirtein saman kokoisia. Jos kukintojen varret vaikuttavat kovin paksuilta, leikkaa niihin viilto.

Laita kukinnot kulhoon ja sekoita oliiviöljy huolellisesti parsakaalin joukkoon. Levitä kukinnot uunivuokaan yhteen kerrokseen ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. (Suolaa kannattaa laittaa nuukasti, juusto on melkoisen suolaista.)

Paista parsakaalia 220 asteessa 15 minuuttia. Ota parsat uunista, ripottele päälle parmesan ja jatka paistamista 5 minuuttia.

Kylmä kurkkukeitto

Täällä taas keitto-ohjeen kanssa, kuinkas muutenkaan.

Omistan yhden aivan pistämättömän hyvän kurkkukeiton ohjeen. Ikävä uutinen on se, että olen kadottanut kyseisen reseptin. Lohdutuspalkinnoksi tarjoilen bulgarialaisen kurkkukeiton ohjeen, jonka löysin niinkin eksoottisesta lähteestä kuin Ulkoasiainministeriön julkaisemasta opuksesta Makuja laajentuvasta unionista.

Keiton nimi on kylmä jogurtti-kurkkukeitto, mutta mielestäni nimeksi sopisi aivan hyvin myös mummon hölskytyskurkut -smoothie. Ihan mainiota hellepäivän apetta.

Tein jotain muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen, mutta aika uskollinen versio tämä kuitenkin on.

Kylmä jogurtti-kurkkukeitto 2:lle

1,5 kurkkua pilkottuna
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
5 saksanpähkinää
0,5 tl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
tuoretta tilliä hienonnettuna

Laita kaikki aineet tilliä lukuunottamatta tehoseoittimeen ja sekoita tasaiseksi.

Jäähdytä keittoa pari tuntia jääkaapissa.

Koristele keitto hienonnetulla tillillä. Myös pähkinää voi asetella koristeeksi, jos jäi ylimääräisiä.

Mustasilmäpapu-fetasalaatti

Ehdotukseni hellepäivän lounaaksi tai illalliseksi: kulhollinen papusalaattia, pala rapeakuorista leipää, lasi hyvin jäähdytettyä roseeta ja jälkkäriksi kasa mansikota, aah! Leipä, mansikat ja viini hankitaan kaupasta, mutta tämä New York Timesin inspiroima papusalaatti tehdään omin pikku kätösin.

• Papujen liottelu ja keittely on välillä melko hermoja raastavaa puuhaa. Onneksi kaupoista löytyy nykyään helposti monenmoisia kypsiä tölkkipapuja - paitsi etten ole löytänyt tässä ohjeessa käytettäviä mustasilmäpapuja muuta kuin kuivattuna versiona, joten meillä mennään aina pitkän kaavan mukaan.
• Jos raaka sipuli tökkii, saa siitä pahimman terän pois liottamalla sipulia kymmenisen minuuttia kylmässä vedessä. Itse olen tällaiseen pipertelyyn aivan liian laiska.
• Paprikan ja valkosipulin voi myös kuullottaa oliiviöljytilkassa, ne kun kuulemma saattavat aiheuttaa närästystä raakana nautiskeltuna. Kiesus, kertoo kyllä karua kieltä keski-ikäistymisestä, kun tällaisia seikkoja on nykyään otettava ruokaa laittaessa huomioon! Myös uunissa paahdettu paprika toimii oivasti.
• Salaatti säilyy hyvin muutaman päivän jääkaapissa, joten kannattaa tehdä kerralla reilu satsi.

Kreikkalainen feta-mustasilmäpapusalaatti 4-8:lle

250 g kuivattuja mustasilmäpapuja tai 9 dl kypsiä

1 laakerinlehti

1 punainen paprika hienonnettuna

1 pieni punasipuli hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl punaviinietikkaa

0,5 dl hienonnettua persiljaa

0,5 dl hienonnettua tilliä

100 g murusteltua fetaa

10 kalamata-oliivia hienonnettuna

vajaa 1 tl suolaa

mustapippuria

Liota huuhdeltuja papuja yön yli väljässä vedessä.

Keitä papuja 60-90 minuuttia laakerinlehdellä maustetussa, puhtaassa, väljässä vedessä. Jos mahdollista, jäähdytä pavut keitinliemessään, niin ne eivät muhjaannu.

Poista laakerinlehti ja sekoita kaikki loput aineet hyvin valutettuihin papuihin. 

Anna maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tajoilua. 

Mushy peas

En ymmärrä, miksi brittien keittotaidolle jaksetaan aina hirnua, sieltähän löytyy vaikka mitä kulinaarisia helmiä: etikkasipsit, fish and chips, shepherd's pie, Eton mess ja mitä niitä nyt olikaan... Ai niin, mushy peas!

Mushy peas tehdään yleensä kuivatuista herneistä ja sitä tarjoillaan tyypillisesti fish and chipsin kyytipoikana - ja se on herkkua! Jostain syystä kuivatuista herneistä tekemäni muhju ei ole oikein onnistunut: se on ollut vetistä ja rumaa. Hieman googlailua harjoitettuani hokasin, että ruokalajin voi tehdä myös pakasteherneistä. Ja oi onnea, nykyään osaan kokata sievän ja maukkaan hernemuhjun!

Suosikkini ovat mintulla maustetut muhjatut herneet ja meillä sitä syödään yleensä paistetun vaalean kalan kanssa perunamuusin tilalla. Netti on väärällään minttuisten muhjuherneiden ohjeita ja oma versioni näyttää olevan hyvin läheistä sukua ainakin Jamie Oliverin ohjeelle.


Mushy peas 2-4:lle

2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli hienonnettuna
vajaa 0,5 dl mintunlehtiä
400 g pakasteherneitä
1 rkl vettä
1 rkl voita
suolaa mustapippuria
(pieni loraus sitruunamehua tai valkoviinietikkaa)

Kuullota sipulia pari minuuttia oliiviöljyssä.

Lisää minttu ja herneet, ja jatka kuullottamista muutama minuutti.

Lisää vesi, peitä kannella ja anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes herneiden väri on muuttunut armeijanvihreäksi.

Lisää voi, suola, mustapippuri ja halutessasi etikkaa tai sitruunamehua. Soseuta.

Minttulimonadi

Kuva © Jaakko Mehtälä

No, ei se oikeasti ole minttu, se on basilika....

Täällä on ollut viime aikoina vähän hiljaista ja hiljaisuus tulee vielä jatkumaan muutaman viikon. Syy on ihan perinteinen eli kiire. Kiire on saanut aikaan sen, ettei ole juuri tullut kokkailtuakaan, syömiset ovat olleet tyylin ranskanpottu ja kalapuikko. Olen myös yrittänyt tyhjentää kuiva-ainekaappia ja kalapuikkojen lisäksi meillä on nautiskeltu erilaisia palkokasvimöhniä, jotka mieheni on nimennyt avaruuspuuroksi... Ei siis todellakaan mitään raportoimisen arvoista!

Maaliskuussa lupasin paljastaa minttulimonadin ohjeen, kunhan ilmat vähän lämpenevät. Ulkolämpötilä on tällä hetkellä Jyväskylän Lutakossa + 28 celsiusta ja kodin sisälämpötila plus 33 astetta, joten keli taitaa olla mitä täydellisin huurteisen limonaatin nautiskelulle...

Kaikki alkoi siitä, kun viime kesänä ostin vihannesosastolta ruukullisen minttua, jonka päätin istuttaa puolitoistalitraiseen kukkaruukkuun. Minttu alkoi kasvaa ihan kreisinä ja satoa pukkasi niin raivolla, että oli vaikeuksia keksiä kaikelle vihreälle käyttötarkoitusta. Kehittelin tämän minttulimonadin ohjeen, johon satoa saakin sangen kivasti tuhottua.

• Minttusiirappi on helppo simple syrup, johon tulee vettä, sokeria ja minttua suhteessa 1:1:1, joten ohjetta on simppeli skaalata tarpeen mukaan.
• Itse käytän siirappiin nykyään vain puolet ohjeessa antamastani sokerimäärästä, joten jos sokerin määrä tuntuu hurjalta, niin vähennä ihmeessä - herkkujuomaa siitä silti tulee.
• Jostain syystä Lidl'n Saskia-kivennäisvesi toimii mielestäni tässä parhaiten. Saskia on jotenkin soodamaisempaa kuin kotimaiset vissyiset kivennäisvedet. Mutta hei, ei se niin tarkkaa ole, kuplavesi kuin kuplavesi!

Minttulimonadi

Siirappi:
2,5 dl huuhdeltuja mintun lehtiä ja varsia melko tiukasti pakattuna
2,5 dl (ruoko)sokeria
2,5 dl vettä

Lisäksi:
hiilihapollista vettä (sooda, kivennäisvesi...)
limelohkoja

Laita minttu, sokeri ja vesi kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja nosta liedeltä. Anna siirapin hautua kannen alla kattilassa kolmisen tuntia ja siivilöi se vaikka lasipurkkiin, jossa sitä voi säilyttää jääkaapissa.

Valmista limonadi sekoittamalla soodaa ja siirappia suurin piirtein suhteessa 0,5 dl siirappia ja 2,5 vettä. Purista joukkoon limemehua, lisää jäitä ja jos koet ansainneesi, niin lorauksen rommia tai vodkaa.

Marinoidut kikherneet

Olenkin jo avautunut useamman kerran keittomaniastani, mutta vielä kerran: syön melkein joka päivä lounaaksi keittoa. Kun ilmat lämpenevät, mausteiset linssikeitot ja täyteläiset juustokeitot eivät enää houkuttele samaan tapaan kuin koleammilla keleillä, ja silloin silloin siirryn syömään kylmiä keittoja ja salaatteja.

Marinoidut pavut ovat oleellinen osa pääruoaksi valmistamiani salaatteja: ne toimivat hyvin vihersalaattiin sekoitettuna tai niiden lisäksi lautaselle voi kasata erilaisia kasviksia, ituja, hapankaalia, perunasalaattia jne. Pavuilla voi myös korvata annoksen hiilarilisäkkeen ja esimerkiksi nämä kikherneet toimivat loistavasti vaikka paistetun kalan kyytipoikana.

Yleensä teen marinoituja papuja niin, että heittelen kulhoon pakkasesta löytyneitä papuja, öljyä, sitrusmehua tai viinietikkaa, sattumanvarasia yrttejä, suolaa, pippuria, chliliä, valkosipulia, sipulia, kasviksia... Yksi marinoitujen papujen ohje minulta kuitenkin löytyy: Jamie Oliverin persilja-chili-sitruunamarinoidut kikherneet. Olen löytänyt ohjeen jonkun nettisaitin tai blogin kautta, en löydä linkkiä tähän hätään. Kopioidessani alkuperäisohjeen olen jättänyt raaka-aineiden määrät kirjoittamatta, joten mitat ovat peräisin omasta pääkkösestäni.

• Jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita, puolitoistakertaista annetut rkl- ja tl-määrät. Rkl = 15 ml ja tl = 5 ml.

Persilja-chili-sitruunamarinoidut kikherneet 2-4:lle
Ohje Jamie Oliver

250 g kuivattuja kikherneitä (450 g kypsiä)
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1 punainen chili siemenet poistettuna ja hienonnettuna
0,5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl hienonnettua persiljaa

Jos käytät kuivattuja kikherneitä, liota niitä yön yli väljässä vedessä ja keitä kypsäksi uudessa vedessä, 45-75 minuuttia.

Valuta kypsät herneet ja sekoita niihin, kun ne ovat vielä kuumia, kaikki loput aineet persiljaa lukuunottamatta.

Anna herneiden jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita persilja joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Cheddar-chipotlepurilaiset

Esittelin edellisessä postauksessa New York Timesin täydelliset hampurilaissämpylät ja nyt ehdotan, että täytät nämä täydelliset sämpylät seuraavalla tavalla:

Cheddar-chipotlepurilaiset 2:lle

Chipotle-jogurttikastike:
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
0,5 dl hienonnettua tuoretta korianteria
1 tl Tabasco Chipotlea
0,5 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,25 tl suolaa

Jauhelihapihvi:
200 g luomunaudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl öljyä paistamiseen

2 halkaistua hampurilaissämpylää
50 g voimakasta cheddar-juustoa viipaleina tai raasteena
muutama salaatinlehti
1 tomaatti paksuina viipaleina
0,5 punasipuli viipaloituna

Yhdistä kaikki jogurttisoossin aineet ja sekoita hyvin.

Mausta jauheliha ja muotoile siitä kaksi pihviä. Tee pihveistä mieluummin ohuita ja isoja kuin paksuja ja pieniä, koska pihvi menee tuntuvasti kasaan paistettaessa. Yritä tehdä pihveistä myös hieman kuppimaisia eli keskeltä ohuempia kuin reunoilta, niin täytteiden pysyminen burgerin sisällä helpottuu kummasti. Itse muotoilen pihvit yksittäisten leivinpaperipalasten päälle, josta ne on helppo kipata ehjänä paistinpannulle.

Ennen kuin alat paistaa pihvejä, paahda sämpylöiden leikkauspinnat kuumalla ja kuivalla pannulla. Siirrä hieman väriä saaneet sämpylät lautasille, pyyhkäise muruset talouspaperilla pannusta, lisää öljy ja anna kuumentua pieni hetki.

Lisää pihvit pannulle ja paista ne kypsäksi kummaltakin puolelta.

Levitä jogurttikastiketta sämpylöiden leikkauspinnoille ja kokoa purilaiset.

Hampurilaissämpylät

Ennen ja jälkeen.

Tässäpä kuulkaa loistava hampurilaissämpylöiden ohje! Sellaista on kuulemma vaikea löytää ja etsimiseen voi mennä vuosia ja taas vuosia. Itse en tiedä sellaisesta mitään, koska ensimmäisen kerran, kun leivoin hampurilaissämpylöitä, leivoin ne täydellisellä, New York Timesista löytyneellä ohjeella. Sämpylät ovat meheviä ja ilmavia, ja täytteet uppoavat juuri oikealla tavalla briossimaiseen pehmeyteen. Leipominen - ja varsinkin hiivan kanssa touhuaminen - eivät todellakaan ole lempipuuhiani, mutta näiden sämpyjen kanssa vaivannäkö todellakin palkitaan! Aah ja uuh!

Kuvan sämpylöistä puuttuu vesi-munavoitelu ja sesaminsiemenet, koska pullasutini on kadonnut. Mielestäni puutos on vain esteettinen haitta, maku ei siitä mitenkään kärsinyt.

Tein ihan pieniä muutoksia reseptiin, lähinnä oikaisin muutaman mutkan, lisäsin yksityiskohtaisempia ohjeita ja suomensin jenkkimitat. 

• Suosittelen lämpimästi, että leivot kokonaisen satsin sämpylöitä ja jemmaat ylimääräiset pakastimeen. Sulamisen nopeuttamiseksi kannattaa halkaista sämpylät valmiiksi. Itse sulatan sämpylät mikrossa, mutta epäilemättä se onnistuu uunissakin, jos se sattuu olemaan sopivasti kuumana.
• Muistathan puolitoistakertaistaa rkl- ja tl-mitat, jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita. 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Hampurilaissämpylät 8 kpl 

Ohje New York Times 

2,5 dl vettä 

4 rkl maitoa 

2 tl kuivahiivaa 

2 rkl sokeria 

8 dl vehnäjauhoja 

1,5 tl suolaa 

2 rkl pehmeää voita 

1 muna

Voiteluun: 

1 muna 

1 tl vettä 

sesaminsiemeniä

Lämmitä vesi ja maito kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva ja sokeri. Jätä seisomaan noin 5 minuutiksi.

Sekoita jauho ja suola, nypi voi jauhojen joukkoon.

Sekoita muna vesi-hiivaseokseen ja lisää se jauhojen joukkoon. Sekoita taikina puuhaarukalla tasaiseksi.

Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, kunnes se kiinteytyy. Aluksi taikina on todella venuvaa ja tarrautuvaa, mutta muuttuu vaivaamisen myötä helpommin käsiteltäväksi. Kelmuta taikinakulho ja kohota 1-2 tuntia, kunnes se  on suurin piirten kaksinkertaistunut.

Kaada kohonnut taikina kevyesti jauhotetulle tasolle varovin ottein. Jaa taikina 8 osaan ja muotoile niistä litteitä sämpylöitä uunipellille. Taikina on yleensä tässäkin vaiheessa melko venyvää ja hieman hankalasti käsiteltävää, joten en mitenkään erityisesti pyörittele sämpylöitä vaan yritän ennemminkin taitella ja muotoilla niistä jotenkin tolkullisen näköisiä. Uuni kaunistaa, joten älä stressaa!

Peitä sämpylät liinalla ja kohota 1-2 tuntia.

Laita kylmään uuniin kulho, jossa on pari desiä vettä ja kuumenna uuni 200 asteeseen. 

Voitele sämpylät vesi-munaseoksella ja ripottele päälle sesaminsiemeniä. Paista 10-15 minuuttia.

Juustomuffinit eli lutakkolaiset puput

Dorkan otsikon selitys: muffinit perustuvat Nigellan Welsh Rarebit -muffiniohjeeseen, jota vähän muokkasin, joten tuntui korrektilta vaihtaa nimikin.

No joo, unohdetaan äskeinen... Nämä muffinit ovat mielestäni aivan huippuja! Sinapin, Worcestershire-soossin ja juuston yhdistelmä on vaan niin kovin toimiva. Muffinit ovat loistavaa tarjottavaa vaikka iltateellä, mutta koska en ole iltateeihmisiä, serveeraan niitä yleensä tomaattikeiton kyytipoikana. Eilen innostuin leipomaan näitä illalla ja poikkeuksellisesti todellakin nautin muffineita (5 kpl!) iltateen (jättikuppi jasmiiniteetä) kera. Nam!

Olen varmaan tehnyt muffineita vain kerran alkuperäisohjeella, eikä niissä ollut kerrassaan mitään vikaa. Olen muokannut ohjetta ainoastaan siksi, että jääkaapistani löytyy harvoin Nigellan käyttämää cheddaria, mutta usein Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa, jota jää sienikeitosta puolikas paketillinen yli. Nigella käyttää ohjeessaan maitoa ja jogurttia, jotka olen korvannut piimällä. Pyöristin cupit sopiviksi deseiksi (inhoan 3/4-tyyppisiä määriä, kun mulla ei ole kovin tarkkoja mittausvälineitä), vähensin öljyn määrää, lisäsin ruisjauhon määrää ja mitähän vielä...

• Sulatejuuston voi korvata jollakin voimakkaalla juustoraasteella: cheddarilla, goudalla, mustaleimaisella emmentalilla...
• Sinappijauheen voi korvata nokareella Dijon-sinappia.
• Muffinien ainoa huono puoli on se, että ne jäävät muffinivuokiin kiinni. Kun ne jäähtyvät, tilanne helpottuu ja seuraavana päivänä asian kanssa ei ole juurikaan ongelmaa. Suosittelenkin, että jos käytät muffinipeltiä, vuoraa kolot paperivuoilla. Jos haluat mikrottaa muffineita, poista paperivuoat ennen lämmitystä. Tämä on kaikkien juustomuffinien ongelma, johon en vielä ole keksinyt ratkaisua.
• Ja taas: muista puolitoistakertaistaa tl- ja rkl-mitat, jos et käytä virallisia mittalusikoita. 1 tl = 5 ml ja 1 rkl = 15 ml.

Juustomuffinit 12 kpl

Perustuu Nigella Lawsonin Welsh Rarebit Muffins -ohjeeseen

3 dl vehnäjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

1 tl suolaa

1 tl englantilaista sinappijauhetta (Colman's)

2,5 dl piimää (rasvaisinta mahdollista)

0,5 pkt Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa

0,5 dl öljyä

2 rkl Worcestershire-kastiketta

1 muna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet suurehkossa kulhossa.

Laita piimä ja murusteltu sulatejuusto kattilaan. Lämmitä matalalla lämmöllä, kunnes juusto on suurinpiirtein sulanut. Ota kattila liedeltä ja lisää loput märät aineet ja sekoita tasaiseksi. Tarkista kuitenkin ennen munan lisäämistä, ettei seos ole kovin kuumaa.

Lisää piimä-juustoseos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 20-25 minuuttia. 

Mausteiset ranskikset ja jogurtti-korianteridippi

Kaikenlaiset uunikasvikset ovat suurta herkkuani. Erityisen ihania ovat perunat, nuo nykymaailman hiilaripahikset. Aiemmin en ollut oikein tyytyväinen uuniperunoihini - vaikka ne ihan hyvältä maistuivatkin, puuttui niistä yksi keskeinen elementti: rapeus. Nyt olen oppinut, että täydellisten uuniranskisten salaisuus on niiden perusteellinen huuhtelu, huolellinen kuivaus ja kääntely paistamisen puolivälissä.

Tarjoan näitä ranskiksia usein hampurilaisten kanssa, mutta epäilemättä ne sopivat lisäkkeeksi vaikka mille: falafelille, pihveille, wingseille. Ja tunnustan syöneeni yksinäni koko satsin herkkupottuja ihan sellaisenaan dipin kanssa...

• Mausteet voi - suolaa lukuunottamatta - jättää pois, jos haluat normiranskiksia, mutta seuraa muuten metodia.
• Itse käytän yleensä luomuperunoita, joten en tavallisesti kuori pottuja. Huolellinen pesu on toki tällöin välttämättömyys.
• Jogurttidippi sopii hyvin myös muuhun tarkoitukseen: sipseille, kasviksille, hampurilaisen väliin, leivälle... 
• Puolitoistakertaista annetut rkl- ja tl-määrät, jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita. 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Mausteiset ranskikset ja jogurtti-korianteridippi 2-4:lle

600 g perunaa (kuorittuna) ja suikaloituna ranskiksenkokoiseksi
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl (savu)paprikajauhetta
0,5 tl mustapippuria

Dippi:
2,5 dl turkkilaista jogurttia
0,5 limen mehu
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,25 dl - 0,5 dl hienonnettua korianteria

Huuhtele sukaloitua perunaa lävikössä kylmällä vedellä kunnes huuhteluvesi muuttuu kirkkaaksi.

Kaada perunat keittiöpyyhkeella ja kuivaa ne huolellisesti.

Kaada perunat isoon kulhoon ja sekoita niiden joukkoon öljy, suola, jeera, chilijauhe, paprika ja mustapippuri.

Levitä perunat tasaiseksi uunipellille yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa 40 minuuttia. Kääntele perunoita paistamisen puolivälissä.

Sekoita kaikki dipin aineet ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Keltainen linssikeitto

Ruokien kauneuskilpailussa linssikeiton tie

 nousi pystyyn jo esikarsinnoissa.

Olenkin jo varoittanut, että näitä keittoreseptejä piisaa, joten se siitä ja asiaan!

Tämä ohje on luultavasti löytynyt Anna-lehdestä joskus 90-luvulla. Ihan varma en ole ja joka tapauksessa ohjeeseen on tullut kaikenlaisia muutoksia vuosien varrella, joten ehkä alkuperäislähteellä ei ole niin suurta merkitystä tässä tapauksessa. 

Erotuksena aika monesta muustakin arkistoistani löytyvästä linssikeitosta olen nimennyt tämän sopan keltaiseksi linssikeitoksi. Mielikuvituksellisen nimen inspiraationa toimii keiton väri, jos sitä mietit. Nimi olisi voinut olla myös vaikkapa hippikeitto, koska kaikista tekemistäni linssikeitoista se muistuttaa eniten niitä keittoja, joita olen syönyt ulkomailla pienissä, nuhjuisissa, aatteellisissa ja suitsukkeentuoksuisissa kasvissyöttölöissä. Tätä keittoa syödessä suussa maistuu paitsi jeera, myös 90-luvun interrailit, grunge ja nuoruuden huolettomuus. Oi niitä aikoja!

• Puolitoistakertaista rkl- ja tl-mitat, jos et käytä mittaamiseen oikeita mittalusikoita: 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Keltainen linssikeitto 4:lle

2 rkl öljyä

2 sipulia kuorittuna ja viipaloituna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl kurkumaa

300 g porkkanoita kuorittuna ja viipaloituna¨

1 l vettä

1 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi luomu)

3 dl punaisia linssejä huuhdeltuna

1 tl suolaa

mustapippuria

Lisäksi:

puolikkaan sitruunan mehu tai valkosipulilla maustettua jogurttia

Kuullota sipulia n. 4 minuuttia öljyssä.

Lisää valkosipuli, jeera ja kurkuma, jatka kuullottamista n. 1 minuutti.

Lisää porkkana ja jatka kypsentämistä n. 3 minuuttia.

Lisää vesi, kasvisliemijauhe ja linssit. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele kannen alla puolisen tuntia.

Mausta keitto suolalla ja pippurilla, soseuta se ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu tai tarjoa lisäksi valkosipulilla maustettua jogurttia.

Parsarisotto

Risotto on yksi lempiruokiani: loputtomasti muunneltavissa, herkku, helppo ja kuitenkin fiini. Itselleni risotto on juhlaruokaa kahdesta syystä. Ensinnäkin keitän yleensä aina itse liemen risottoa varten (hidasta!) ja toiseksi siinä käytetään pahishiilareita ja rasvoja: valkoista riisiä, juustoa, voita ja vielä viiniäkin... Talvella kokkaan yleensä punajuuri-vuohenjuustorisottoa, kesällä hernerisottoa ja syksyllä sienirisottoa. Kevään suosikki on - tietenkin! - parsarisotto!

• Risottoa ei - vastoin yleistä luuloa - ole mikään pakko sekoittaa koko ajan. Tarkkana kannattaa olla, mutta esimerkiksi viinilasillisen ehtii kaataa itselleen mainiosti. Mitä kokeneempi risotonkeittäjä, sitä vähemän vahtimista. Kunhan pitää lieden lämmön maltillisena, mitään ongelmaa ei pitäisi ilmaantua.
• Risotto kannattaa valmistaa mahdollisimman laakeassa astiassa, esimerkiksi paistinpannussa tai isossa kattilassa.
• Rasvoissa olen oliiviöljy-voiseoksen kannattaja, mutta pelkkä voikin käy hyvin. Pyydän, älä sotke risottoon mitään margariineja, juoksevia rasvaseoksia tai edes rypsiöljyä.
• Itse käytän risottoon yleensä ihan tavallista keltasipulia tai salottisipulia, mutta esim. Mario Batali kertoo käyttävänsä punasipulia, joten suosittelen testaamaan sitäkin laatua.
• Risottoon kannattaa ehdottomasti käyttää risottoriisilajikkeita, joita ovat mm. arborio, carnaroli ja vialone nano. Arborio-riisiä saa kaikista ruokakaupoista, mutta kaksi jälkimmäistä ovat harvinaisempia (sekä kalliimpia ja parhaina pidettyjä).
• Risotto on ainoa ruoka, jota varten keitän yleensä aina kasvisliemen itse, katso ohje täältä. Jauheesta, kuutiosta tai fondista valmistettu liemikin käy ihan hyvin, mutta siinä tapauksessa kannaa käyttää parasta mahdollista valmiskamaa ja tehdä liemestä laimeahko, ettei risotosta tule liian suolaista.
• Juustona käytetään Parmigiano Reggianoa (tai pecorinoa) ja sitä ei todellakaan kannata korvata esim. mustaleimaisella emmentaalilla. Venuvaa risottoa ei ole mukava syödä, toteaa nimimerkki "Kokemuksen syvä rintaääni".

Parsarisotto 4:lle

500 g esikäsiteltyä parsaa, ks. ohje

1,5 l kasvislientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita

3 salottisipulia tai 1 keltasipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

4 dl risottoriisiä

1-2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia

suolaa

mustapippuria

3 dl parmesanraastetta

Keitä esivalmisteltuja parsatankoja nelisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Valuta kypsät parsat, anna jäähtyä ja pilko parin sentin pätkiksi.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvan kuumaksi.

Kuullota sipulia laakeassa paistinpannussa tai kattilassa voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia.

Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista pari minuuttia.

Lisää riisi ja kuullota kunnes se imee kaiken rasvan pannulta ja muuttuu läpikuultavaksi, noin 3 minuuttia. Sekoita usein ja pidä lämpätila malitillisena.

Kaada pannuun valkoviini ja kuumenna, kunnes neste on haihtunut pannulta. 

Ala lisätä kuumaa kasvislientä pannulle kauha kerrallaan niin, että neste on aina ehtinyt imeytyä riisiin ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoittele riisiä usein ja pidä lämpötila sellaisena, että liemi alkaa poreilla heti, kun sitä lisää pannulle. Tätä jatketaan kunnes riisi on kypsää.

Ala maistella riisin kypsyyttä, kun ensimmäisen kasvisliemikauhallisen lisäämisestä pannulle on kulunut 15 minuuttia. Riisin kuuluu antaa aavistuksen hampaalle vastusta, mutta raa'aksi sitä ei missään nimessä ole tarkoitus jättää. Ylikypsä risottokin on raakaa parempi vaihtoehto.

Kun riisi tuntuu kypsältä, lisää parsapalat, suola ja pippuri risottoon. Risoton koostumuksen tulisi olla melkein keittomainen (juustoraaste sakeuttaa sitä), joten lisää tarvittaessa kasvislientä. Nosta pannu liedeltä, lisää juustoraaste (ja vielä nokare voita), sekoita ja lataa lautasille.

Kasvisliemi

Tiedän, että kasvisliemen tekeminen itse vaikuttaa ruokanörttien hc-toiminnalta, mutta se tyydyttää itseäni kahdesta syystä: olen nuuka emäntä ja itsetehty liemi on herkkua. Jos sinäkin olet nuuka emäntä ja herkullisten liemien ystävä, kehoitan sinua toimimaan seuraavalla tavalla:

• Hommaa isohko pakasterasia, jonka sijoitat pakastimeen. Itse käytän puolitoistalitraista jäätelörasiaa.
• Laita rasiaan ruoanlaitossa ylijääneitä vihanneksenpaloja ja yrttien varsia sekä kasviksia, jotka eivät vielä ole piloilla, mutta ovat ehtineet vähän nahistua ja menettää priimakuntoisuuttaan. Suositeltavia kasviksia ovat ainakin sipuli, purjo, valkosipuli, porkkana, selleri, fenkoli, parsakaalin varret ja tankoparsan trimmatut osat. 
• Kun pakasterasia on täynnä roskia, on aika keittää liemi.
• Kuumenna isossa kattilassa loraus oliiviöljyä ja kuullota siinä jäisiä kasviksia (varovasti, aluksi sihisee ja räiskyy!) ja muutamaa maustepippuria, laakerinlehteä sekä yrttejä (kuivattua/tuoretta timjamia ja rosmariinia). Jos haluat liemeen potkua, lisää kuivattu chilipalko. Tätä vaihetta ei ole mikään pakko tehdä, vaan rehuroskat voi laittaa kattilaan veden ja mausteiden kanssa ilman kuullottamistakin.
• Lisää noin 5 minuutin kuluttua reilusti nestettä, ainakin pari litraa, mutta neljäkin käy hyvin, jos omistat tarpeeksi ison kattilan.
• Hauduttele liemeä matalalla lämmöllä tunti-pari, siivilöi ja käytä parin päivän kuluessa. Itse käytän kasvisliemen aina risoton valmistamiseen ja suosittelen sitä sinullekin, ohje täällä.