Hehkutus: Mini Marzipan Butter Stollen

Olen sitä marginaalista suomalaista kansanosaa, jonka mielestä marsipaanijutut ovat ihan mahtavia. Yleensäkin kaikki mantelijutut ovat mahtavia, vakkarivälipalanikin on kourallinen manteleita ja omena. Ongelma on se, että kotimaisilla markkinoilla ei ole lainkaan tarpeeksi laadukkaita tuotteita meille marsipaani-ihmisille. Kun sellaisia löytyy, koen velvollisuudekseni julistaa marsipaanista ilosanomaa kaikelle kansalle.

Saksalaiset ovat tunnetusti marsipaanikansaa, ja viime syksynä sain nerokkaan päähänpiston lähteä katsastamaan Lidl'n marsipaanitarjonnan. Etsivä palkitaan ja löysin aivan mielettömän ihkun sesonkiherkun, Mini Marzipan Butter Stollenin. Söpöt pikkustollenit ovat makunsa puolesta hyvin lähellä mantelimassatäytteistä rusinalaskiaispullaa, koostumus on vaan erilainen. Jos osaisin leipoa, yrittäisin kräkätä tämän taivaan mannan herkkukoodin monistettavaksi, mutta koska olen surkea ja saamaton leipuri, hamstraan Liitelin laarit tyhjiksi niin kauan kuin stolleneita riittää.

Ja kun stollensesonki on ohitse, manteliaddikti ruokkii sokerin- ja rasvanhimoaan tietenkin mantelicroissanteilla!

Hehkutus: lehtikaali

Olen ollut lehtikaalifanaatikko siitä lähtien, kun vuosia sitten löysin pussillisen tätä jaloa vihreää vihannesta Jyväskylän Mestarin Herkun vihannesosastolta. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta kaalista, mutta Kuukle kertoi, että lehtikaali on sangen suosittu raaka-aine maailmalla. 

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että lehtikaali on vanhimpia Pohjolassa viljeltyjä kaalilaajeja. Se on viljellyistä kasveista ravintorikkaimpia ja sopii loistavasti viljeltäväksi pohjoiseen ilmastoon. Minne, miksi ja milloin lehtikaali sitten Suomesta katosi, voi vain ihmetellä. 

Lehtikaali on kuitenkin tekemässä paluuta, ou jee! Ruokamediassa on alettu kohista tästä ihanaisesta supervihanneksesta ja kesällä äitini viljelypalstalla vieraillessa huomasin, että melkein jokaisella palstalla nökötti tuuhea lehtikaalipuska. 

Kaupan vihannesosastolla buumi ei vielä ainakaan täällä Jyväskylässä näy, vaan keskustan ainoa lehtikaaliapaja on edelleen Mestarin Herkku. Jos en olisi tällainen urbaani luonnosta vierautunut nyhverö, perustaisin välittömästi lehtikaali-, mangoldi- ja kurpitsafarmin ja tienaisin miljoonan.

Vaikka lehtikaali ravintosisältönsä puolesta onkin silkkaa superia, itselleni tärkeintä on se, että se on mun mielestä maukas ja monipuolinen raaka-aine. Raakana sitä voi tunkea viherpirtelöön tai silputa salaattiin. Höyrytettynä, kera oliiviöljyn, suolan ja pippurin, se on mahtava kasvislisäke. Sitä voi käyttää wokeissa, keitoissa, muhennoksissa, munakkaissa. Tässä blogissa on aiemmin tehty lehtikaalista keittoa, leipää ja raksuja:

• Lehtikaalia ja uppomunaa paahdetulla leivällä
• Lehtikaali-chorizokeitto
• Lehtikaaliraksut

Lehtikaalisesonki jatkuu hyvässä lykyssä jouluun asti, mutta yleensä saatavuus on tyssännyt jo marraskuussa. Kehoitankin sinua, hyvä lukija, kiiruhtamaan mahdollisemman pikaisesti lehtikaaliostoksille. Lupaan jakaa lähiviikkoina loputkin pistämättömät lehtikaalireseptini.

Hehkutus: kasvishernari

Joo, vähän nuukasti on tullut viime aikoina kokkailtua. Yritän ryhdistäytyä. Sitä odotellessa sananen hernekeitosta.

En ymmärrä, miksi kasvishernekeittoon pitää aina tunkea yrttejä ja porkkanoita. Oikeasti, oli sitten kyseessä purkkihernari tai opiskelijaruokalan rokka, aina samaa shittiä. Miksi, MIKSI?! Jossain vaiheessa yritin keittää itse hernarini, pisti meiramit sun muut siankärsämöt sopassa sen verran vihaksi. On se pitkästä tavarasta tekeminen vaan niin hidasta, ettei semmoistakaan meinaa viitsiä.

Sitten löysin Pirkka Luomu hernekeiton, jonka raaka-aineluettelo näyttää tältä: vesi, herne ja suola.

Kiitos, Pirkka, pitkä etsintä on päättynyt!

Hehkutus: Pajuniemi

Luullakseni on aika utopistista ajatella, että maailman väestö kääntyisi vapaaehtoisesti kasvissyöjiksi. Realistisempaa olisikin yrittää saada ihmiset kuluttamaan nykyistä vähemmän ja entistä eettisemmin tuotettuja eläinperäisiä tuotteita. Munia ja maitotuotteita on löytynyt jo pitkään sangen helposti luomuna, mutta luomulihatuotteita on ollut niukemmin tarjolla. Hienoa, että tilanne on parantumaan päin ja markkinoilla toimii Pajuniemen kaltainen lihatuotteiden valmistaja, jonka visiona on muuttua vähitellen kokonaan luomutaloksi.

Pajuniemen luomutuotevalikoima on laaja: on maksamakkaraa ja leikkeleitä, lihahyytelöä ja pekonia, nakkeja ja makkaroita sekä kokonaista pakastekanaa. Yhä harvemmalla sekasyöjällä eettisemmän lihankuluttamisen esteenä onkin nykyään huono saatavuus tai niukka valikoima. Hyvä Pajuniemi!

Hehkutus: butternut squash

Olen joskus vähän laiska ruoanlaittaja. Erityisesti laiskuus vaivaa silloin, kun olen yksin kotona. Mieheni oli tällä viikolla muutaman päivän matkoilla ja havainnollistan seuraavaksi yksin kotiin jätetyn bloggaajanne ruokalaiskuutta.


Erään keskiviikon ruokapäiväkirja

Aamiainen: pikakahvijauhetta sekoitettuna mikrossa lämmitettyyn maitoon ja puoli levyä valkosuklaata (hei, se oli luomusuklaata!).

Lounas: puoli purkillista hernekeittoa kylmänä, suoraan tölkistä lusikoituna.

Välipala: tahiniin dipattu omena.

Illallinen: iso kulhollinen popkornia kera suolan ja voin (hei, voi oli luomua ja suola Himalajalta!).


Tämä kiehtova raportti toimi johdantona varsinaiseen asiaan: Silloin kun kokkaaminen ei huvita yhtään eikä vähääkään, alan piinata laajaa lukijakuntaani esittelemällä ruokaan ja ruoanlaittoon liittyviä suosikkejani. Ensimmäisen hehkutuksen saa osakseen butternut squash, tuo vartaloltaan päärynämallinen kurpitsamaailman ihanuus!

Teen yleensä aina ruokagooglaukset englanniksi, koska suomalaiset saitit ovat vähän, no, tylsiä. Ihmeekseni tykkään erityisesti jenkkien ruokaohjeista, joissa kylläkin vilisee suomalaiselle vieraita aineksia, kuten half-and-half, all-purpose flour tai butternut squash.

Butternut squash on jonkinlainen talvikurpitsa, jota käytetään Amerikoissa paljon, kuten muitakin kurpitsoita: keitoissa, sellaisenaan paahdettuna, leivotuissa jutuissa... Tutuiltani olen kuullut, että butternut squash on rantautunut tällä vuosituhannella ainakin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Ja oi onnen päivää, nyt myös Jyväskylään!

Mistään lähituotetusta herkusta ei valitettavasti ole kyse, ostamani yksilöt oli importoitu Jyväskylän Sokkarille eteläisetä Amerikasta asti. Miksi ihmeessä Suomessa viljellään niin vähän monia ilmanalaamme hyvin soveltuvia mahtikasveja, kuten kurpitsaa ja lehtikaalia?!

Tarkoitukseni oli sanoa, että jos kohtaat HeVi-osastolla yläkuvassa esiintyvän herkkukurpitsan, nouki se epäröimättä ostoskoriisi, mene kotiisi ja kokkaa se. Meillä butternut squasheista (voipähkinäkösseistä?) on tehty risottoa sekä paahdettu niitä uunissa kera oliiviöljyn, valkosipulin ja parmesanin. Stay tuned, kirjaan tarkemmat ohjeet Reseptivihkoon ensi viikolla!