7 kilon impulssiostos

Olimme muutama viikko sitten häissä Pohjanmaalla. Retkeä varten vuokrasimme auton viikonlopuksi ja sunnuntaina Jyväskylään palattuamme lähdimme pikkuiselle ajelulle. Koska auto kerran oli käytössä, niin suuntasimme ruokaostoksille automarkettiin.

Mielestäni jättimarketeissa on kiehtovaa ja eksoottista asioida, keskustan autoton asukki kun tekee sellaista niin kovin harvoin. Vaeltelin loputtomilla käytävillä pitkään ja tutkin tarjoomaa hartaasti. Koko kaupan kierrettyäni ostoskoristani löytyi kuitenkin vain 2 purkkia tuorepuristettua veriappelsiinimehua (2 yhden hinnalla!) ja 2 pussia Kettlen perunalastuja (honey BBQ ja cheddar-punasipuli).

Suuntasin kassoille. Reittini kulki pakastealtaiden välistä ja huomioni kiinnitti valtava plakaatti: "Kokonainen pakastettu luomukalkkuna 4 euroa kilo". Oooh, mitä ihmettä, onko Pajuniemellä kotimaista luomukalkkunaa ja onpas edullista, tämmöistä on saatava!

Kalkkunat olivat seitsenkiloisia pakastettuja jöötejä, joten saletisti olisi jäänyt ostamatta jos olisin ollut fillarilla liikenteessä. Autoilu on epäeettistä siis mitä moninaisimmin tavoin... No, sen enempää miettimättä punnersin kalkkunan ostoskoriin, kyyditsin sen kotiin ja sulattelin jääkaapissa nelisen vuorokautta.

Kalkkunan valmistuksen tueksi vilkuilin Martha Stewartin ohjetta (jota en tähän hätään löytänyt linkitettäväksi): sulanut tipu täytettiin sitruunalla, sipulilla, valkosipulilla, yrteillä ja mausteilla, pintaan hierottiin voita, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen päälle heitettiin voissa ja valkkarissa liotettu harsokangas. Paistamiseen taisi mennä nelisen tuntia ja puolen tunnin välein päälle sudittiin voi-viinilientä.

Ihan kiehtova ja yllättävän maukas kokemus, mutta jäänee kuriositeetiksi. Ja voin kertoa, että 7 kilon kalkkunassa on ihan helvetisti syötävää. Meiltä löytyy kalkkunaa pakastimesta ja kalkkunaa on tungettu wrappeihin, munakkaisiin, pastoihin ja voileipiin. Yleensä syön eläinproteiinia harvoin, joten viikon kalkkunakuuri oli monella tavalla kovin raskas. Tänään on ensimmäinen kalkkunaton päivä ja ruokalistalla on mansikoita ja lehtikaaliraksuja, aah!

Hiljaiseloa keittiössä

Silloin kun keittiössämme on viime aikoina laitettu ruokaa, ohjeita ei ole paljon vilkuiltu. Kasviksia on paahdettu, papuja marinoitu, salaatteja sekoiteltu ja jäätelömassaa työstetty fiiliksellä ja vähän sinne päin.

Tulen raportoimaan heti, kun keittiössä tapahtuu onnistuminen, jonka voi muuntaa jonkinlaiseksi ruokaohjeeksi.

Epäonnea keittiössä, osa I

Eräs ystäväni kysyi, sattuuko mulle koskaan epäonnistumisia keittiössä. Hah. Hah hah haa. Kysy vaan, kuinka paljon! Yleensä ne liittyvät leipomiseen, mutta kyllä ihan tavallisen papusopan keittämisessäkin on tullut takkiin. Tässä muutama esimerkki.

Ylin kuva: kesäkurpitsa-juustopaistos
Ohje vaikutti lupaavalta; juuri sellainen muutamasta ihanasta raaka-aineesta valmistettava simppeli ateria, jollaiset ovat suosikkejani. Keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa, juustoa ja basilikaa, mmmm. No, ensinnäkin paistos oli ainakin kaksi kertaa niin kauan uunissa, kuin ohjeessa opastettiin ja silti keltaiset kesäkurpitsat jäivät raa'ahkoiksi. Vaikka laatikkoon tuli reilusti sekä mozzarellaa että parmesania, se maistui silti ikävän terveelliseltä. Parasta paistos oli seuraavana päivänä, kun upotin sen munakkaaseen kera reilun määrän suolaa, mustapippuria ja tuoretta basilikaa.

Keskimmäinen kuva: chili-sesamöljykurkut
Teen aina silloin tällöin kiinalaisia kurkkuja: valkosipulimurskaa kuullotetaan öljyssä, öljy kaadetaan suikaloidulle kurkulle, sekaan suolaa ja jääkaappiin jäähtymään. Vaihtelun vuoksi ajattelin kokeilla chili-sesamöljyversiota. Oli jotenkin tunkkaista ja ikävän makuista. Pysyttelen vakio-ohjeessani.

Alin kuva: mustapapukeitto
Ohje vaikutti tässäkin lupaavalta: mustapapuja, tomaattia, jeeraa, chiliä, limeä korianteria... Mutta ei, niin ei. Tein keittoa kahdesti, kun en uskonut, että noin huippuaineista valmistettu soppa voisi olla mitään muuta, kuin, no, huippua. Vaikka tuplasin maustemäärät, oli silti pliisua. Ja sauvasekoittimella surauttamisen jälkeen sopan tekstuuri oli jotenkin ikävän rakeinen ja möykykäs. Ei riittänyt puhtia kolmanteen kokeilukertaan, onhan maailma täynnä toinen toistaan ihkumpia, kokkaamista odottavia soppareseptejä.

Taas yksi ruokablogi

Kuva elokuvasta Marie Antoinette.

Kyllä, kuulen ikävystyneen huokauksen: ei taas suttuisia pokkarikuvia rumista ruoka-annoksista, yhdentekeviä ja/tai sekavia reseptejä sekä hymiöillä kuorrutettua huonoa suomea!

Ikäväkseni en voi luvata, että tässä blogissa herkutellaan ainoastaan kauniilla kuvilla, korrektilla kielellä ja mullistavilla ruokaoivalluksilla, mutta lupaan, ettei täällä käytetä hymiöitä (en vain kerta kaikkiaan ole sellainen tyttö) eikä julkaista puolivillaisia reseptejä. Blogin kirjoittamisen motiivina toimii tarve saada keittiön ruokaohjekaaos kuriin ja luoda virtuaalinen reseptivihko.

Bienvenue ja eiku hommiin!