maanantai 26. marraskuuta 2012

Juustoritarit


Eräs ystäväni teki joskus ennen muinoin useasti juustoritareita. Ehkä hän tekee niitä vieläkin, mutta minulle niitä ei ole tarjoiltu ainakaan kymmeneen vuoteen. Juustoritarit ovat mahtavia, joten on ihan itse pitänyt tarttua paistinlastan varten. Muutamana marraskuisena sunnuntaiaamuna meillä onkin syöty cheddar-ritareita. Rapeita päältä ja möhnäisen juustoa valuvia sisältä. Nam.


  • Olen itse kokeillut tehdä ritareita vasta cheddarista, mutta varmaan mustaleimainen emmental, gouda ja muut pitkään kypsytetyt kovat juustot toimivat hyvin. Tai vuohenjuusto, jolloin sinapin voi korvata vaikka punaisella pestolla. Jos kotoa on löytynyt tomaatteja, olen leikannut niitä hyvin ohuiksi viipaleiden leipien väliin. Eli ei muuta kuin täytteitä varioimaan, joukkoon sopii varmaan niin leikkeleet, tapas-kasvikset, suolakurkku kuin karamelisoitu sipulikin.
  • Ohjen määrät ovat osastoa "suurin piirtein", kun harvoin tällaisia ruokia tehdessä tulee mittoja käytettyä.


Juustoritarit 4:lle

8 viipaletta (paahto)leipää
Dijon-sinappia
n. 100 g juustoraastetta

n. 1 dl ravaista maitoa
1 muna
oliiviöljyä
voita

Levitä leipien toiselle puolelle kevyesti sinappia ja jaa juusto neljälle leivälle. Asemoi toiset neljä leipää kanneksi ja liiskaa leipiä litteämmiksi.

Sekoita maito ja muna, kääntele leivät siinä ja paista oliiviöljy-voiseoksessa kummaltakin puolelta nätin väriseksi.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kuuma siideri


Tykkään kovin glögistä, mutta kun sen tarjoilu ja juominen on keskittynyt niin intensiivisesti parille talvikuukaudelle, niin joskus saattaa tulla ihan pienen pieni glögiöveri.

Populaarikulttuurin kautta tutuksi tullut hot mulled cider, tuo pohjoisamerikkalaisten glögi, onkin mukavaa vaihtelua perinteiselle punaiselle glögille. Mausteet ovat kummassakin suurin piirtein samat, kuuma siideri tehdään kuitenkin - nimensä mukaisesti - omenasiideripohjaan.

Jenkeissä omenasiiderin ja omenamehun ero on yleensä se, että siiderillä tarkoitetaan suodattamatonta ja pastöroimatonta omenamehua, kun taas mehulla tarkoitetaan suodatettua ja pastöroitua omenamehua. Olen keitellyt mausteita myös ihan perinteisissä Alkon brittiläisissä ja ranskalaisissa kuivissa siidereissä, mutta eniten tykkään juuri mehupohjaisesta juomasta. Halutessaan sitä voi terästää esim. Jaloviinalla tai tummalla rommilla.

Kuuman siiderin kanssa voi hyvin tarjota samoja epäterveellisyyksiä kuin perinteisen glöginkin. Oma suosikkini on yhdistelmä ohuet piparkakut + sinihomejuusto + voissa ja intiaanisokerissa paistetut päärynät + paahdetut pähkinät.


  • Mausteita voi hyvin varioida, monissa ohjeissa käytetään esim. muskottipähkinää.


Kuuma siideri 4:lle

1 l tuorepuristettua omenamehua
1 kanelitanko
4 neilikkaa
4 kardemummansiementä kevyesti murskattuna
4 maustepippuria
1 tähtianis TAI puolikkaan luomuappelsiinin kuoren keltainen osa
4 siivua inkivääriä
(1 rkl vaahterasiirappia, fariinisokeria, intiaanisokeria tms. makeutusta)

Laita kaikki ainekset kattilaan ja hauduttele kannen alla reilu 10  minuuttia.

Siivilöi ja tarjoile.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hehkutus: Mini Marzipan Butter Stollen


Olen sitä marginaalista suomalaista kansanosaa, jonka mielestä marsipaanijutut ovat ihan mahtavia. Yleensäkin kaikki mantelijutut ovat mahtavia, vakkarivälipalanikin on kourallinen manteleita ja omena. Ongelma on se, että kotimaisilla markkinoilla ei ole lainkaan tarpeeksi laadukkaita tuotteita meille marsipaani-ihmisille. Kun sellaisia löytyy, koen velvollisuudekseni julistaa marsipaanista ilosanomaa kaikelle kansalle.

Saksalaiset ovat tunnetusti marsipaanikansaa, ja viime syksynä sain nerokkaan päähänpiston lähteä katsastamaan Lidl'n marsipaanitarjonnan. Etsivä palkitaan ja löysin aivan mielettömän ihkun sesonkiherkun, Mini Marzipan Butter Stollenin. Söpöt pikkustollenit ovat makunsa puolesta hyvin lähellä mantelimassatäytteistä rusinalaskiaispullaa, koostumus on vaan erilainen. Jos osaisin leipoa, yrittäisin kräkätä tämän taivaan mannan herkkukoodin monistettavaksi, mutta koska olen surkea ja saamaton leipuri, hamstraan Liitelin laarit tyhjiksi niin kauan kuin stolleneita riittää.

Ja kun stollensesonki on ohitse, manteliaddikti ruokkii sokerin- ja rasvanhimoaan tietenkin mantelicroissanteilla!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lehtikaaliriisi


Lehtikaaliriisi on ollut jo muutaman syksyn ajan suosikkiruokiani. Olen kirjannut ruutupaperille summittaisia ohjeita ja reseptin alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Äsken kuukkeloin kale rice recipe ja ensimmäisenä hakutuloksena sain Gwyneth Paltrow's healthy fried rice recipe... En tiedä, onko oma ohjeeni alunperin Hollywood-tähden vai kenen, mutta raaka-aineiltaan menevät Gwynnien ja mun ohjeet melkein yksi yhteen. Gwynethin resepti löytyy ainakin täältä, omani tuosta alta.

Lehtikaaliriisi sopii hyvin lisäkkeeksi esim. teriyakilohelle tai sitä voi kasata ison keon lautaselle ja kipata päälle uppomunan.


Lehtikaaliriisi 4:lle

2,5 dl pitkäjyväistä ruskeaa riisiä kypsennettynä (huom: käytän aina tätä metodia!)

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnttuna
150 g lehtikaalia lehtiruoti poistettuna ja silputtuna
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta

Kuullota sipulia pari minuuttia oliiviöljyssä. Lisää valkosipuli ja jatka muutama minuutti.

Lisää pannulle lehtikaali ja jatka paistamista muutama minuutti.

Kaada pannulle vesi, peitä kannella tai foliolla, madalla lämpöä ja hauduttele kymmenisen minuuttia.

Lisää kypsä riisi pannulle, paistele pari minuuttia, mausta soijalla ja sekoita hyvin.

Niksinurkka: riisin keittäminen

Pitkäjyväisen tumman riisin keittäminen on mielestäni ihmeellisen vaikeaa. Paketissa ilmoitettu keittoaika ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä, jotta riisi ehtisi kypsyä. Erityisen raivostuttavaa on se, että veden pitäisi imeytyä kokonaan riisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa omissa riisinkeittopuuhissani sitä, että kattilasta on vesi loppunut, riisi on edelleen raakaa, lisään vettä, vahdin haukan lailla koska vesi alkaa kiehua, sekoitan, maistelen kypsyyttä, unohdan riisikattilan, riisi palaa pohjaan ja on parhaassa tapauksessa edelleen raakaa.

Löysin saveur.comista Perfect Brown Rice -ohjeen, jonka metodilla riisin keittäminen on onnistunut aina kerrassaan täydellisesti. Jos touhu vaikuttaa naurettavalta piperrykseltä ja olet tyytyväinen keitettyyn riisiisi, ymmärrän toki. Muille: kandee kokeilla!


Keitetty pitkäjyväinen tumma riisi 4:lle

2,5 dl riisiä
3 l vettä
ripaus suolaa

Laita kattilaan 3 litraa vettä ja kuumenna kiehuvaksi.

Kaada riisi lävikköön ja huuhtele kylmän veden alla n. 30 sekuntia.

Kaada riisi kiehuvaan veteen, sekoita kerran ja anna kiehua ilman kantta 30 minuuttia.

Kaada riisi lävikköön, valuta n. 10 sekuntia ja kippaa takaisin tyhjään kattilaan. Älä nosta kattilaa takaisin liedelle, vaan asemoi se esim. pannunaluselle, peitä kannelle ja anna jälkikypsyä 10 minuuttia.

Sekoita valmis riisi irtonaiseksi haarukan avulla ja mausta suolalla.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Fenkolisalaatti


Fenkoli on yksi niistä kasviksista, jota en oikein osaa käyttää. Voissa haudutettuna se on tietysti ihanaa, mutta varsinkin tuoreen fenkolin käyttö on jäänyt vähemmälle.

Törmäsin tovi sitten Simply Recipes -saitilla julkaistun Shaved Fennel Salad -reseptiin ja voin ilmoittaa, että nyt repertuaariini kuuluu kaksi fenkoliruokaa: voissa haudutettu fenkoli sekä fenkolisalaatti.

Resepti on ilmeisesti alunperin South Beach Diet -nimisestä opuksesta. Kalan kyljessä salaatti on täydellistä ladies who lunch -osastoa ja toimisi varmaan hyvin myös joulun kalapöydässä.


  • Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty 1/8 teelusikallinen tuoretta timjamia, mutta itse en viitsi moisen määrän takia ostaa kokonaista timjamiruukkua. Käytän annetuista ohjeista poiketen myös mustapippuria, koska why not?


Fenkolisalaatti 2-4:lle

1 fenkoli mahdollisimman ohueksi viipaloituna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl silopersiljaa hienonnettuna
2 rkl parmesanlastuja
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki aineet.