maanantai 23. toukokuuta 2011

Marinoidut kikherneet



Olenkin jo avautunut useamman kerran keittomaniastani, mutta vielä kerran: syön melkein joka päivä lounaaksi keittoa. Kun ilmat lämpenevät, mausteiset linssikeitot ja täyteläiset juustokeitot eivät enää houkuttele samaan tapaan kuin koleammilla keleillä, ja silloin silloin siirryn syömään kylmiä keittoja ja salaatteja.

Marinoidut pavut ovat oleellinen osa pääruoaksi valmistamiani salaatteja: ne toimivat hyvin vihersalaattiin sekoitettuna tai niiden lisäksi lautaselle voi kasata erilaisia kasviksia, ituja, hapankaalia, perunasalaattia jne. Pavuilla voi myös korvata annoksen hiilarilisäkkeen ja esimerkiksi nämä kikherneet toimivat loistavasti vaikka paistetun kalan kyytipoikana.

Yleensä teen marinoituja papuja niin, että heittelen kulhoon pakkasesta löytyneitä papuja, öljyä, sitrusmehua tai viinietikkaa, sattumanvarasia yrttejä, suolaa, pippuria, chliliä, valkosipulia, sipulia, kasviksia... Yksi marinoitujen papujen ohje minulta kuitenkin löytyy: Jamie Oliverin persilja-chili-sitruunamarinoidut kikherneet. Olen löytänyt ohjeen jonkun nettisaitin tai blogin kautta, en löydä linkkiä tähän hätään. Kopioidessani alkuperäisohjeen olen jättänyt raaka-aineiden määrät kirjoittamatta, joten mitat ovat peräisin omasta pääkkösestäni.

  • Jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita, puolitoistakertaista annetut rkl- ja tl-määrät. Rkl = 15 ml ja tl = 5 ml.

Persilja-chili-sitruunamarinoidut kikherneet 2-4:lle
Ohje Jamie Oliver

250 g kuivattuja kikherneitä (450 g kypsiä)
2 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1 punainen chili siemenet poistettuna ja hienonnettuna
0,5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl hienonnettua persiljaa

Jos käytät kuivattuja kikherneitä, liota niitä yön yli väljässä vedessä ja keitä kypsäksi uudessa vedessä, 45-75 minuuttia.

Valuta kypsät herneet ja sekoita niihin, kun ne ovat vielä kuumia, kaikki loput aineet persiljaa lukuunottamatta.

Anna herneiden jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja sekoita persilja joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Cheddar-chipotlepurilaiset



Esittelin edellisessä postauksessa New York Timesin täydelliset hampurilaissämpylät ja nyt ehdotan, että täytät nämä täydelliset sämpylät seuraavalla tavalla:

Cheddar-chipotlepurilaiset 2:lle

Chipotle-jogurttikastike:
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
0,5 dl hienonnettua tuoretta korianteria
1 tl Tabasco Chipotlea
0,5 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,25 tl suolaa

Jauhelihapihvi:
200 g luomunaudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl öljyä paistamiseen

2 halkaistua hampurilaissämpylää
50 g voimakasta cheddar-juustoa viipaleina tai raasteena
muutama salaatinlehti
1 tomaatti paksuina viipaleina
0,5 punasipuli viipaloituna

Yhdistä kaikki jogurttisoossin aineet ja sekoita hyvin.

Mausta jauheliha ja muotoile siitä kaksi pihviä. Tee pihveistä mieluummin ohuita ja isoja kuin paksuja ja pieniä, koska pihvi menee tuntuvasti kasaan paistettaessa. Yritä tehdä pihveistä myös hieman kuppimaisia eli keskeltä ohuempia kuin reunoilta, niin täytteiden pysyminen burgerin sisällä helpottuu kummasti. Itse muotoilen pihvit yksittäisten leivinpaperipalasten päälle, josta ne on helppo kipata ehjänä paistinpannulle.

Ennen kuin alat paistaa pihvejä, paahda sämpylöiden leikkauspinnat kuumalla ja kuivalla pannulla. Siirrä hieman väriä saaneet sämpylät lautasille, pyyhkäise muruset talouspaperilla pannusta, lisää öljy ja anna kuumentua pieni hetki.

Lisää pihvit pannulle ja paista ne kypsäksi kummaltakin puolelta.

Levitä jogurttikastiketta sämpylöiden leikkauspinnoille ja kokoa purilaiset.

Hampurilaissämpylät


Ennen ja jälkeen.

Tässäpä kuulkaa loistava hampurilaissämpylöiden ohje! Sellaista on kuulemma vaikea löytää ja etsimiseen voi mennä vuosia ja taas vuosia. Itse en tiedä sellaisesta mitään, koska ensimmäisen kerran, kun leivoin hampurilaissämpylöitä, leivoin ne täydellisellä, New York Timesista löytyneellä ohjeella. Sämpylät ovat meheviä ja ilmavia, ja täytteet uppoavat juuri oikealla tavalla briossimaiseen pehmeyteen. Leipominen - ja varsinkin hiivan kanssa touhuaminen - eivät todellakaan ole lempipuuhiani, mutta näiden sämpyjen kanssa vaivannäkö todellakin palkitaan! Aah ja uuh!

Kuvan sämpylöistä puuttuu vesi-munavoitelu ja sesaminsiemenet, koska pullasutini on kadonnut. Mielestäni puutos on vain esteettinen haitta, maku ei siitä mitenkään kärsinyt.

Tein ihan pieniä muutoksia reseptiin, lähinnä oikaisin muutaman mutkan, lisäsin yksityiskohtaisempia ohjeita ja suomensin jenkkimitat. 

  • Suosittelen lämpimästi, että leivot kokonaisen satsin sämpylöitä ja jemmaat ylimääräiset pakastimeen. Sulamisen nopeuttamiseksi kannattaa halkaista sämpylät valmiiksi. Itse sulatan sämpylät mikrossa, mutta epäilemättä se onnistuu uunissakin, jos se sattuu olemaan sopivasti kuumana.
  • Muistathan puolitoistakertaistaa rkl- ja tl-mitat, jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita. 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Hampurilaissämpylät 8 kpl 

2,5 dl vettä 
4 rkl maitoa 
2 tl kuivahiivaa 
2 rkl sokeria 
8 dl vehnäjauhoja 
1,5 tl suolaa 
2 rkl pehmeää voita 
1 muna

Voiteluun: 
1 muna 
1 tl vettä 
sesaminsiemeniä


Lämmitä vesi ja maito kädenlämpöiseksi ja lisää hiiva ja sokeri. Jätä seisomaan noin 5 minuutiksi.

Sekoita jauho ja suola, nypi voi jauhojen joukkoon.

Sekoita muna vesi-hiivaseokseen ja lisää se jauhojen joukkoon. Sekoita taikina puuhaarukalla tasaiseksi.

Vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia, kunnes se kiinteytyy. Aluksi taikina on todella venuvaa ja tarrautuvaa, mutta muuttuu vaivaamisen myötä helpommin käsiteltäväksi. Kelmuta taikinakulho ja kohota 1-2 tuntia, kunnes se  on suurin piirten kaksinkertaistunut.

Kaada kohonnut taikina kevyesti jauhotetulle tasolle varovin ottein. Jaa taikina 8 osaan ja muotoile niistä litteitä sämpylöitä uunipellille. Taikina on yleensä tässäkin vaiheessa melko venyvää ja hieman hankalasti käsiteltävää, joten en mitenkään erityisesti pyörittele sämpylöitä vaan yritän ennemminkin taitella ja muotoilla niistä jotenkin tolkullisen näköisiä. Uuni kaunistaa, joten älä stressaa!

Peitä sämpylät liinalla ja kohota 1-2 tuntia.

Laita kylmään uuniin kulho, jossa on pari desiä vettä ja kuumenna uuni 200 asteeseen. 

Voitele sämpylät vesi-munaseoksella ja ripottele päälle sesaminsiemeniä. Paista 10-15 minuuttia.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Juustomuffinit eli lutakkolaiset puput


Dorkan otsikon selitys: muffinit perustuvat Nigellan Welsh Rarebit -muffiniohjeeseen, jota vähän muokkasin, joten tuntui korrektilta vaihtaa nimikin.

No joo, unohdetaan äskeinen... Nämä muffinit ovat mielestäni aivan huippuja! Sinapin, Worcestershire-soossin ja juuston yhdistelmä on vaan niin kovin toimiva. Muffinit ovat loistavaa tarjottavaa vaikka iltateellä, mutta koska en ole iltateeihmisiä, serveeraan niitä yleensä tomaattikeiton kyytipoikana. Eilen innostuin leipomaan näitä illalla ja poikkeuksellisesti todellakin nautin muffineita (5 kpl!) iltateen (jättikuppi jasmiiniteetä) kera. Nam!

Olen varmaan tehnyt muffineita vain kerran alkuperäisohjeella, eikä niissä ollut kerrassaan mitään vikaa. Olen muokannut ohjetta ainoastaan siksi, että jääkaapistani löytyy harvoin Nigellan käyttämää cheddaria, mutta usein Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa, jota jää sienikeitosta puolikas paketillinen yli. Nigella käyttää ohjeessaan maitoa ja jogurttia, jotka olen korvannut piimällä. Pyöristin cupit sopiviksi deseiksi (inhoan 3/4-tyyppisiä määriä, kun mulla ei ole kovin tarkkoja mittausvälineitä), vähensin öljyn määrää, lisäsin ruisjauhon määrää ja mitähän vielä...

  • Sulatejuuston voi korvata jollakin voimakkaalla juustoraasteella: cheddarilla, goudalla, mustaleimaisella emmentalilla...
  • Sinappijauheen voi korvata nokareella Dijon-sinappia.
  • Muffinien ainoa huono puoli on se, että ne jäävät muffinivuokiin kiinni. Kun ne jäähtyvät, tilanne helpottuu ja seuraavana päivänä asian kanssa ei ole juurikaan ongelmaa. Suosittelenkin, että jos käytät muffinipeltiä, vuoraa kolot paperivuoilla. Jos haluat mikrottaa muffineita, poista paperivuoat ennen lämmitystä. Tämä on kaikkien juustomuffinien ongelma, johon en vielä ole keksinyt ratkaisua.
  • Ja taas: muista puolitoistakertaistaa tl- ja rkl-mitat, jos et käytä virallisia mittalusikoita. 1 tl = 5 ml ja 1 rkl = 15 ml.

Juustomuffinit 12 kpl
Perustuu Nigella Lawsonin Welsh Rarebit Muffins -ohjeeseen

3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl englantilaista sinappijauhetta (Colman's)
2,5 dl piimää (rasvaisinta mahdollista)
0,5 pkt Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa
0,5 dl öljyä
2 rkl Worcestershire-kastiketta
1 muna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet suurehkossa kulhossa.

Laita piimä ja murusteltu sulatejuusto kattilaan. Lämmitä matalalla lämmöllä, kunnes juusto on suurinpiirtein sulanut. Ota kattila liedeltä ja lisää loput märät aineet ja sekoita tasaiseksi. Tarkista kuitenkin ennen munan lisäämistä, ettei seos ole kovin kuumaa.

Lisää piimä-juustoseos kuivien aineiden joukkoon. Sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 20-25 minuuttia. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Mausteiset ranskikset ja jogurtti-korianteridippi


Kaikenlaiset uunikasvikset ovat suurta herkkuani. Erityisen ihania ovat perunat, nuo nykymaailman hiilaripahikset. Aiemmin en ollut oikein tyytyväinen uuniperunoihini - vaikka ne ihan hyvältä maistuivatkin, puuttui niistä yksi keskeinen elementti: rapeus. Nyt olen oppinut, että täydellisten uuniranskisten salaisuus on niiden perusteellinen huuhtelu, huolellinen kuivaus ja kääntely paistamisen puolivälissä.

Tarjoan näitä ranskiksia usein hampurilaisten kanssa, mutta epäilemättä ne sopivat lisäkkeeksi vaikka mille: falafelille, pihveille, wingseille. Ja tunnustan syöneeni yksinäni koko satsin herkkupottuja ihan sellaisenaan dipin kanssa...

  • Mausteet voi - suolaa lukuunottamatta - jättää pois, jos haluat normiranskiksia, mutta seuraa muuten metodia.
  • Itse käytän yleensä luomuperunoita, joten en tavallisesti kuori pottuja. Huolellinen pesu on toki tällöin välttämättömyys.
  • Jogurttidippi sopii hyvin myös muuhun tarkoitukseen: sipseille, kasviksille, hampurilaisen väliin, leivälle... 
  • Puolitoistakertaista annetut rkl- ja tl-määrät, jos käytät mittaamiseen tavallisia lusikoita. 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Mausteiset ranskikset ja jogurtti-korianteridippi 2-4:lle

600 g perunaa (kuorittuna) ja suikaloituna ranskiksenkokoiseksi
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl (savu)paprikajauhetta
0,5 tl mustapippuria

Dippi:
2,5 dl turkkilaista jogurttia
0,5 limen mehu
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,25 dl - 0,5 dl hienonnettua korianteria

Huuhtele sukaloitua perunaa lävikössä kylmällä vedellä kunnes huuhteluvesi muuttuu kirkkaaksi.

Kaada perunat keittiöpyyhkeella ja kuivaa ne huolellisesti.

Kaada perunat isoon kulhoon ja sekoita niiden joukkoon öljy, suola, jeera, chilijauhe, paprika ja mustapippuri.

Levitä perunat tasaiseksi uunipellille yhteen kerrokseen ja paista 200 asteessa 40 minuuttia. Kääntele perunoita paistamisen puolivälissä.

Sekoita kaikki dipin aineet ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Keltainen linssikeitto

Ruokien kauneuskilpailussa linssikeiton tie
 nousi pystyyn jo esikarsinnoissa.

Olenkin jo varoittanut, että näitä keittoreseptejä piisaa, joten se siitä ja asiaan!

Tämä ohje on luultavasti löytynyt Anna-lehdestä joskus 90-luvulla. Ihan varma en ole ja joka tapauksessa ohjeeseen on tullut kaikenlaisia muutoksia vuosien varrella, joten ehkä alkuperäislähteellä ei ole niin suurta merkitystä tässä tapauksessa. 

Erotuksena aika monesta muustakin arkistoistani löytyvästä linssikeitosta olen nimennyt tämän sopan keltaiseksi linssikeitoksi. Mielikuvituksellisen nimen inspiraationa toimii keiton väri, jos sitä mietit. Nimi olisi voinut olla myös vaikkapa hippikeitto, koska kaikista tekemistäni linssikeitoista se muistuttaa eniten niitä keittoja, joita olen syönyt ulkomailla pienissä, nuhjuisissa, aatteellisissa ja suitsukkeentuoksuisissa kasvissyöttölöissä. Tätä keittoa syödessä suussa maistuu paitsi jeera, myös 90-luvun interrailit, grunge ja nuoruuden huolettomuus. Oi niitä aikoja!

  • Puolitoistakertaista rkl- ja tl-mitat, jos et käytä mittaamiseen oikeita mittalusikoita: 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml.

Keltainen linssikeitto 4:lle

2 rkl öljyä
2 sipulia kuorittuna ja viipaloituna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl kurkumaa
300 g porkkanoita kuorittuna ja viipaloituna¨
1 l vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi luomu)
3 dl punaisia linssejä huuhdeltuna
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
puolikkaan sitruunan mehu tai valkosipulilla maustettua jogurttia

Kuullota sipulia n. 4 minuuttia öljyssä.

Lisää valkosipuli, jeera ja kurkuma, jatka kuullottamista n. 1 minuutti.

Lisää porkkana ja jatka kypsentämistä n. 3 minuuttia.

Lisää vesi, kasvisliemijauhe ja linssit. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele kannen alla puolisen tuntia.

Mausta keitto suolalla ja pippurilla, soseuta se ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu tai tarjoa lisäksi valkosipulilla maustettua jogurttia.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Parsarisotto


Risotto on yksi lempiruokiani: loputtomasti muunneltavissa, herkku, helppo ja kuitenkin fiini. Itselleni risotto on juhlaruokaa kahdesta syystä. Ensinnäkin keitän yleensä aina itse liemen risottoa varten (hidasta!) ja toiseksi siinä käytetään pahishiilareita ja rasvoja: valkoista riisiä, juustoa, voita ja vielä viiniäkin... Talvella kokkaan yleensä punajuuri-vuohenjuustorisottoa, kesällä hernerisottoa ja syksyllä sienirisottoa. Kevään suosikki on - tietenkin! - parsarisotto!

  • Risottoa ei - vastoin yleistä luuloa - ole mikään pakko sekoittaa koko ajan. Tarkkana kannattaa olla, mutta esimerkiksi viinilasillisen ehtii kaataa itselleen mainiosti. Mitä kokeneempi risotonkeittäjä, sitä vähemän vahtimista. Kunhan pitää lieden lämmön maltillisena, mitään ongelmaa ei pitäisi ilmaantua.
  • Risotto kannattaa valmistaa mahdollisimman laakeassa astiassa, esimerkiksi paistinpannussa tai isossa kattilassa.
  • Rasvoissa olen oliiviöljy-voiseoksen kannattaja, mutta pelkkä voikin käy hyvin. Pyydän, älä sotke risottoon mitään margariineja, juoksevia rasvaseoksia tai edes rypsiöljyä.
  • Itse käytän risottoon yleensä ihan tavallista keltasipulia tai salottisipulia, mutta esim. Mario Batali kertoo käyttävänsä punasipulia, joten suosittelen testaamaan sitäkin laatua.
  • Risottoon kannattaa ehdottomasti käyttää risottoriisilajikkeita, joita ovat mm. arborio, carnaroli ja vialone nano. Arborio-riisiä saa kaikista ruokakaupoista, mutta kaksi jälkimmäistä ovat harvinaisempia (sekä kalliimpia ja parhaina pidettyjä).
  • Risotto on ainoa ruoka, jota varten keitän yleensä aina kasvisliemen itse, katso ohje täältä. Jauheesta, kuutiosta tai fondista valmistettu liemikin käy ihan hyvin, mutta siinä tapauksessa kannaa käyttää parasta mahdollista valmiskamaa ja tehdä liemestä laimeahko, ettei risotosta tule liian suolaista.
  • Juustona käytetään Parmigiano Reggianoa (tai pecorinoa) ja sitä ei todellakaan kannata korvata esim. mustaleimaisella emmentaalilla. Venuvaa risottoa ei ole mukava syödä, toteaa nimimerkki "Kokemuksen syvä rintaääni".

Parsarisotto 4:lle

500 g esikäsiteltyä parsaa, ks. ohje
1,5 l kasvislientä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
3 salottisipulia tai 1 keltasipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
1-2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
suolaa
mustapippuria
3 dl parmesanraastetta

Keitä esivalmisteltuja parsatankoja nelisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Valuta kypsät parsat, anna jäähtyä ja pilko parin sentin pätkiksi.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvan kuumaksi.

Kuullota sipulia laakeassa paistinpannussa tai kattilassa voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia.

Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista pari minuuttia.

Lisää riisi ja kuullota kunnes se imee kaiken rasvan pannulta ja muuttuu läpikuultavaksi, noin 3 minuuttia. Sekoita usein ja pidä lämpätila malitillisena.

Kaada pannuun valkoviini ja kuumenna, kunnes neste on haihtunut pannulta. 

Ala lisätä kuumaa kasvislientä pannulle kauha kerrallaan niin, että neste on aina ehtinyt imeytyä riisiin ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoittele riisiä usein ja pidä lämpötila sellaisena, että liemi alkaa poreilla heti, kun sitä lisää pannulle. Tätä jatketaan kunnes riisi on kypsää.

Ala maistella riisin kypsyyttä, kun ensimmäisen kasvisliemikauhallisen lisäämisestä pannulle on kulunut 15 minuuttia. Riisin kuuluu antaa aavistuksen hampaalle vastusta, mutta raa'aksi sitä ei missään nimessä ole tarkoitus jättää. Ylikypsä risottokin on raakaa parempi vaihtoehto.

Kun riisi tuntuu kypsältä, lisää parsapalat, suola ja pippuri risottoon. Risoton koostumuksen tulisi olla melkein keittomainen (juustoraaste sakeuttaa sitä), joten lisää tarvittaessa kasvislientä. Nosta pannu liedeltä, lisää juustoraaste (ja vielä nokare voita), sekoita ja lataa lautasille.

Kasvisliemi

Tiedän, että kasvisliemen tekeminen itse vaikuttaa ruokanörttien hc-toiminnalta, mutta se tyydyttää itseäni kahdesta syystä: olen nuuka emäntä ja itsetehty liemi on herkkua. Jos sinäkin olet nuuka emäntä ja herkullisten liemien ystävä, kehoitan sinua toimimaan seuraavalla tavalla:

  • Hommaa isohko pakasterasia, jonka sijoitat pakastimeen. Itse käytän puolitoistalitraista jäätelörasiaa.
  • Laita rasiaan ruoanlaitossa ylijääneitä vihanneksenpaloja ja yrttien varsia sekä kasviksia, jotka eivät vielä ole piloilla, mutta ovat ehtineet vähän nahistua ja menettää priimakuntoisuuttaan. Suositeltavia kasviksia ovat ainakin sipuli, purjo, valkosipuli, porkkana, selleri, fenkoli, parsakaalin varret ja tankoparsan trimmatut osat. 
  • Kun pakasterasia on täynnä roskia, on aika keittää liemi.
  • Kuumenna isossa kattilassa loraus oliiviöljyä ja kuullota siinä jäisiä kasviksia (varovasti, aluksi sihisee ja räiskyy!) ja muutamaa maustepippuria, laakerinlehteä sekä yrttejä (kuivattua/tuoretta timjamia ja rosmariinia). Jos haluat liemeen potkua, lisää kuivattu chilipalko. Tätä vaihetta ei ole mikään pakko tehdä, vaan rehuroskat voi laittaa kattilaan veden ja mausteiden kanssa ilman kuullottamistakin.
  • Lisää noin 5 minuutin kuluttua reilusti nestettä, ainakin pari litraa, mutta neljäkin käy hyvin, jos omistat tarpeeksi ison kattilan.
  • Hauduttele liemeä matalalla lämmöllä tunti-pari, siivilöi ja käytä parin päivän kuluessa. Itse käytän kasvisliemen aina risoton valmistamiseen ja suosittelen sitä sinullekin, ohje täällä.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Vähän helvetin hyvä marjapiirakka



Otsikko on pihistetty Anna-Leena Härköseltä, jonka Taikinaterapiaa-keittokirjassa on Vähän helvetin hyvän pullan ohje. Jos nyt kuitenkin aloitan ihan alusta:

Maanantaina oli vapun jäljiltä sellainen munkkiturvotus, että päätin alkaa laihikselle. No okei, en nyt ihan laihikselle, mutta ainakin viikon söisin tosi terveellisesti. Kaikki menikin hienosti aina alkuiltaan asti, jolloin lueskelin edellämainittua Taikinaterapiaa, jossa kirjoitetaan aika intomielisesti mustikkapiirakasta. Siitä sain ajatuksen, että olisipa mukava syödä marjapiirakkaa. Yleensä kun leivon, teen jotain suklaajuttuja, joiden pitää tekeytyä ainakin seuraavaan päivään, joten ex tempore -leivontaa harrastan hyvin harvoin. Marjapiirakka on kuitenkin siitä kätevä, että sitä voi syödä aika pikaisesti uunista ottamisen jälkeen ja luottomarjapiirakkaohjeeni on paitsi helvetin hyvä, myös helvetin helppo ja nopea ohje, joten ei aikaakaan, kun uuni oli kuumana ja piirakka matkalla sinne. Siinä vaiheessa muistin, että ai niin, mun piti olla laihiksella tai syödä ainakin viikko tosi terveellisesti. Tarinan loppu on täysin ennalta-arvattava, eikä piirakasta ole enää muruakaan jäljellä.

Ohje on äidiltäni, joka muisteli sen päätyneen itselleen lahjaksi saadun Pentikin piirasvuoan mukana. Kyseessä saattaa siis olla Pentikin marjapiiras.

  • Marjat voivat olla mitä vain, mutta mielellään niin montaa sorttia kuin mahdollista: puna- ja mustaherukoita, vattuja, mustikoita, puolukoita, karpaloita, mansikoita...
  • Marjojen päälle kannattaa kokeilla kidesokerin sijasta fariinisokeria, jos sitä sattuu kaapista löytymään, niin piirakka saa mukavan kinuskisen flavourin.
  • Jogurtin voi korvata piimällä.
  • Jotkut nauttivat marjapiirakkansa kera mielellään esim. vaniljakastiketta tai -jäätelöä. Omasta mielestäni sellainen on täysin turhaa, mutta itsehän parhaiten makutottumuksesi tiedät, joten tee kuten haluat.
  • Terveyspiirakassa vehnäjauho korvataan (osittain tai kokonaan) täysjyvävehnä- tai spelttijauholla, sokeri intiaanisokerilla ja voi rypsiöljyllä. Kehottaisin kuitenkin miettimään vielä toisenkin kerran.
  • 1 tl tarkoittaa 5 millilitraa, jos käytät soodan mittaamiseen tavallista teelusikkaa, puolitoistakertaista annettu määrä.


Helvetin hyvä, helppo ja nopea marjapiiras

125 g voita + nokare vuoan voiteluun
2 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl soodaa
1 muna
1 dl maustamatonta jogurttia
2,5 dl (pakaste)marjoja
0,5 dl sokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sulata voi kattilassa matalalla lämmöllä. Lisää voisulaan vehnäjauho, sokeri ja sooda. Sekoita tasaiseksi ja ota taikinasta desi syrjään.

Lisää jäljelle jääneeseen taikinaan muna ja jogurtti, sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun piirasvuokaan, jonka halkaisija on 24 senttiä (eli ihan normi piirasvuoka). Levitä marjat taikinan päälle ja ripottele sokeri marjoille. Murustele lopuksi syrjään laitettu desi taikinaa koko komeuden päälle.

Paista keskitasolla noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä uunista ottamisen jälkeen sen aikaa kun maltat.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Chili sin carne

Chiliä tortillaletulla.

Chili, tuo Texasin mausteinen lahja maailmalle! Olen keitellyt erilaisia chiliversioita, mutta ehdoton suosikkini on pintopapuchili. Teen aina chili sin carnea eli kasvischiliä; pitkään haudutettu mausteinen papupata on maultaan niin rikas, ettei se mielestäni yksinkertaisesti kaipaa lihaa.

  • Jos käytät kuivattuja pintopapuja, muista aloittaa niiden esivalmistelu viimeistään chilin valmistusta edeltävänä päivänä, ohje täällä
  • Papuchiliä voi syödä sellaisenaan limen ja ranskankerman kanssa tai jonkin viljalisäkkeen kera. Ihan mahtavaa chili on mielestäni tortillaan käärittynä yhdessä guacamolen, jalapeñojen, ranskankerman ja salaatin kanssa.
  • Satsista tulee todella runsas, mutta kun valmistus on sen verrran aikaavievää, suosittelen valmistamaan koko annoksen: chili säilyy pitkään jääkaapissa maun vain parantuessa päivien myötä ja se sopii myös erinomaisesti pakastettavaksi. Valmistus vaati ison paistinpannun tai ison kattilan, itse valmistan chilin 5 litran kattilassa. 
  • Jos et omista morttelia tai muuta välinettä, jolla kokonaiset korianterin- ja jeeransiemet saa murskattua, korvaa mausteet jauhetuilla versioilla ja unohda niiden paahtaminen.
  • Tuoreen chilin voi jättää pois ja lisätä valmiin chilin joukkoon vaikka säilykejalapeñoja.
  • Savupaprikajauhetta saa ainakin Punnitse ja Säästä -kaupoista.
  • Muista, että ruokalusikallinen tarkoittaa 15 millilitraa ja teelusikallinen 5 millilitraa, joten jos käytät mittaamiseen tavallisia ruokalusikoita, puolitoistakertaista annetut määrät.

Chili sin carne - pintopapuja, paahdettuja mausteita ja paljon chiliä n. 8:lle

4 tl kokonaisia jeeransiemeniä
3 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
4 rkl öljyä
2 sipulia kuorittuna ja pilkottuna (tai 1 sipuli ja punasipulia)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
1 rlk chilijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua oreganoa
0,5 tl kanelia
punainen, keltainen ja vihreä chili hienonnettuna
2 x 500 g tomaattimurskaa (Pirkka luomu)
5 dl vettä
15 dl keitettyjä pintopapuja
2 laakerinlehteä
1,5 tl suolaa
tuoretta korianteria
limelohkoja
ranskankermaa

Paahda keskilämmöllä jeeraa ja korianteria kuivalla pannulla muutama minuutti, kunnes ne tummuvat hieman ja alkavat tuoksua mahtavalta. Sekoittele koko ajan ja ole tarkkana, etteivät mausteet kärvenny. Murskaa paahdetut mausteet morttelissa.

Kuumenna isossa kattilassa tai paistinpannussa öljy ja kuullota sipulia maltillisella lämmöllä kunnes ne alkavat karamelisoitua, n. 8 min. Muista sekoitella säännöllisesti.

Lisää paahdetut mausteet, valkosipuli, chilijauhe, savupaprikajauhe, oregano, kaneli ja tuoreet chilit kattilaan ja jatka paistamista n. 4 min.

Lisää tomaattimurska ja vesi, sekoita hyvin, kuumenna kiehuvaksi ja lisää pavut. Hauduttele matalalla lämmöllä kannen alla vähintään 30 minuuttia, mielellään parikin tuntia välillä sekoitellen.

Mausta valmis chili suolalla ja sekoita hyvin. Tarjoile tuoreen korianterin, limelohkojen ja ranskankerman kera.