Lime-jogurttijäätelö

Ostin jäätelökoneen! Se on surkea apparaatti, mutta on siitä huolimatta ollut melko ahkerassa käytössä. Itse asiassa niin ahkerassa, etten ole muistaakseni ostanut yhtäkään jätskiä tänä kesänä ja se on kuulkaa harvinaista. Jäätelöä voi toki tehdä ilman jäätelökonettakin, se vaatii vain enemmän aikaa ja touhuamista.

• 2 limeä voi korvata 1 luomuappelsiinin tai -sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella.
• Aikuisten jäätelöön voi lisätä reilulla kädellä vodkaa, rommia tai vaikka tequilaa.

Lime-jogurttijäätelö 2-4:lle

3 dl turkkilaista jogurttia
2 dl kuohukermaa
2 luomulimen mehu ja raastettu kuori
0,5 dl sokeria

Sekoita kaikki aineet ja kaada jäätelökoneeseen.

Jos teet jäätelöä ilman jäätelökonetta, vatkaa kerma ennen kuin lisäät sen muiden aineiden joukkoon. Kaada jäätelömassa pakastimen kestävään vuokaan ja sekoita massaa raivokkaasti haarukalla tunnin välein, kunnes jäätelö on jähmettynyt syöntikuntoon.

Raparperi-inkiväärilimonadi

Kuten olen aiemminkin maininnut, käytän raparperia sangen vähän. Tänä kesänä olen tehnyt pari kertaa raparperi-kookosjäätelöä (tästä lisää joku toinen kerta) ja raparperi-inkiväärilimonadia. Ilmeisesti paras raparperisesonki päättyy juhannukseen, mutta raparperilimppariin voi hyvin upottaa vähän jykevämpiäkin raparperinvarsia.

Ja kuten kaikki tiedämme, raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia eli raparperin kanssa olisi hyvä nauttia jotain kalsiumpitoista apetta. Tarkoittaa sitä, että raparperilimpan kyytipoikana olisi suositeltavaa nauttia esimerkiksi kermaleivos tai muhkea juustoleipä. Mitäpä sitä ei ihminen terveytensä vuoksi olisi valmis tekemään!

• Itse tykkään muikeasta limpparista, mutta jos teet tätä lapsille tai olet makean ystävä, ainakin puolitoistakertaista sokerin määrä. Sokerin voi korvata jollain muulla makeutusaineella, kuten agavella tai stevialla.

Raparperi-inkiväärilimonadi

Siirappi:
5 dl vettä
n. 250 g raparperia pestynä ja pilkottuna (ei tarvitse kuoria)
n. 50 g tuoretta inkivääriä siivutettuna (jos luomu, ei tarvitse kuoria)
n. 1 dl sokeria

Lisäksi:
3 limen mehu
n. 1,5 l soodavettä

Laita kaikki siirapin aineet kattilaan ja hauduttele matalalla lämmöllä kannen alla kymmenkunta minuuttia.

Purista joukkoon 3 limen mehu, siivilöi ja jäähdytä siirappi. Säilytä jääkaapissa.

Valmista limonadia saat sekoittamalla n. 1 osan siirappia ja 3 osaa soodavettä.

Varhaiskaalisalaatti

Taas superhelppo - eikä kovin omintakeinen - ohje...

Varhaiskaaliaika on lyhyt ja meillä syödäänkin melkein joka päivä kaalisalaattia niin kauan kuin sesonki kestää. En mittaa koskaan kaalisalaattia varten aineita, joten suosittelen sinuakin etenemään freestylella, vaikka suurpiirteisiä mittoja ohjeeseen kirjasinkin.

Joskus jätän parmesanin pois tai korvaan tillin hienonnetulla sipulinvarrella, muuten olen melkoisen mielikuvitukseton kaalisalaattini suhteen. Ystäväni kertoi laittaneensa kaalisalaattiinsa sinapinsiemeniä ja valkopapuja, oli kuulemma hyvää.


Varhaiskaalisalaatti 2-4:lle

0,5 varhaiskaalia ohuina suikaleina
1 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 dl parmesanlastuja
0,5 dl hienonnettua tilliä

Sekoita kaikki aineet kulhossa.

Hiljaiseloa keittiössä

Silloin kun keittiössämme on viime aikoina laitettu ruokaa, ohjeita ei ole paljon vilkuiltu. Kasviksia on paahdettu, papuja marinoitu, salaatteja sekoiteltu ja jäätelömassaa työstetty fiiliksellä ja vähän sinne päin.

Tulen raportoimaan heti, kun keittiössä tapahtuu onnistuminen, jonka voi muuntaa jonkinlaiseksi ruokaohjeeksi.

Granola

Eräs ystäväni kertoi haluavansa kokeilla itsetehtyä mysliä. Myslin ohjeita oli löytynyt pilvin pimein, mutta kaikkiin oli tullut miljoonaa sorttia pähkinää, siementä, kuivahedelmää sun muuta. Mitä jos ei tykkääkään itsetehdystä myslistä tai sen tekeminen ei olekaan kivaa ja sitten kaapin perukoille jää kieriskelemään miljoonaa sorttia tyyriitä pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä sun muita?

Vastauksen ongelmaan tarjoaa kulinaristien raamattunakin tunnettu Frendit-keittokirja! Kyllä vain, "kulinaristien raamattu" oli tarkoitettu ironiaksi. Tässä vaiheessa pitänee tehdä selväksi myös se, että mysli tarkoittaa uunissa paahtamatonta hiutale-pähkinä-hedelmä-sekoitusta, kun taas uunissa paahdettua, rasvaista ja makeutettua versiota kutsutaan granolaksi. Olen siis tehnyt granolani viime vuosituhannelta asti Frendien ohjeella. Se on helppo, loputtomasti muunneltavissa, sisältää vain muutamaa raaka-ainetta ja mitähän vielä. Ai niin, ältsin hyvääkin se on!

Alkuperäisen ohjeen olen kadottanut, mutta muistaakseni siinä käytettiin myös vaniljatiivistettä. Olen myös vähän skaalannut raaka-aineiden määriä.

• Hiutaleita voi käyttää jos jonkinmoisia ja osan voi korvata leseillä ja/tai vehnänalkoilla.
• Kaikenlaiset pähkinät ja siemet toimivat myös hyvin.
• Makeutuksen voi hunajan sijasta hoitaa ainakin vaahtera- tai ruokosiirapilla.
• Kanelin lisäksi granolan maustamiseen voi käyttää vaikka inkivääriä, vaniljaa, muskottia tai kardemummaa.
• Rusinat voi korvata kokonaan tai osittain millä tahansa kuivatulla hedelmällä tai marjalla.
• Granolaan voi sekoittaa myös kookoslastuja ennen paahtamista.

Granola

10 dl kaurahiutaleita 

2,5 dl mantelilastuja

1 dl (rypsi)öljyä

3 rkl hunajaa

1 tl kanelia

2,5 dl rusinoita

Sekoita kaurahiutaleet, mantelilastut, öljy, hunaja ja kaneli hyvin. Jos hunaja on kovaa, kuumenna sitä matalalla lämmöllä liedellä isossa kattilassa kunnes se sulaa ja heitä joukkoon loput aineet.

Levitä seos uunipellille ja paahda 175 asteessa n. 15 minuuttia. Sekoittele granolaa paahtamisen puolivälissä.

Anna jäähtyä, sekoita joukkoon rusinat ja siirrä kannelliseen purkkiin.

Chili-rosmariinipähkinät

Paahdetut pähkinät ja mantelit ovat mahtavia, eikä niiden valmistamiseen tarvitse välttämättä mitään ohjetta, kunhan sekoittaa erilaisia mausteita ja öljyjä pähkinöihin ja paahtaa settiä 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Onnistuu paistinpannullakin ja esimerkiksi kuorimattomat mantelit, suola, chili ja oliiviöljy ovat aika pistämätön klassikko.

Tämän hetken suosikkipähkinöiden ohje on kuitenkin peräisin Nigella Lawsonilta. Ihan pientä säätöä olen tehnyt, alkuperäinen ohje löytyy esim. täältä. Kuumien chili-rosmariinipähkinöiden seuraksi sekä Nigella että minä suosittelemme tosi kylmää bisseä.

• Käytän ohjeessa valmiita pähkinäsekoituspusseja, ainakin Eldoradolta löytyy muutamakin vaihtoehto. Pekaani, macadamia, saksanpähkinä, cashew, hasselpähkinä, manteli, maapähkinä ja parapähkinä ainakin soveltuvat tähän tarkoitukseen.
• Intiaanisokerin voi korvata fariinisokerilla. Mausteiden määrää kannattaa myös soveltaa omaan makuun sopivaksi. Aiemmin käytin esim. reilummin chilijauhetta, mutta tällä hetkellä käyttämäni luomuchilijauhe on niin tujua kamaa, että ripaus sitä riittää. 

Chili-rosmariinipähkinät

Nigella Lawsonin alkuperäisohje

n. 200 g erilaisia pähkinöitä ja/tai manteleita

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

1 tl intiaanisokeria

0,5 tl kuivattua rosmariinia tai ainakin tuplasti tuoretta

ripaus chilijauhetta

Sekoita kaikki aineet hyvin ja levitä uunipannulle. Paahda 175 asteessa kymmenkunta minuuttia.

Teriyakilohi

Voi damn, huomasin vasta että mun hiljaiselon aikana eli reilun kuukauden ajan blogin etusivulla on pönöttänyt kuva hernaripurkista! No, toisaalta se kuvaa kulunutta kuukautta hyvin: ei ole oikein ruoanlaitto innostanut. Ja jos olenkin tehnyt jotain muuta kuin lämmittänyt hernekeittoa tai työntänyt uuniin pakastepitsaa, niin se ei todellakaan ole ollut mitään maininnan arvoista.

Nyt yritän ryhdistäytyä. Sain palan luomunaudan keittolihaa ja tällä hetkellä uunissa kypsyy burgundinpata. Tunnen itseni sangen ehtoisaksi emännäksi herkkutuoksuja nuuhkiessani ja viintä siemaillessani. Teriyakilohesta piti kuitenkin kirjoittamani eli asiaan.

Tuorein WWF:n kalaopas kehottaa välttämään Itämeren villiä ja chileläistä kasvatettua lohta sekä ostamaan harkiten kasvatettua norjalaista lohta. Kannustan sinua, hyvä lukija, toimimaan näiden suositusten mukaan.

Teriyakilohi on helppo ruoka, johon löytyy ohjeita pilvin pimein. Itse asiassa valmiita teriyakisoossejakin taitaa löytyä pilvin pimein. Kokkauspaaston jälkeen oli kuitenkin mukava palata kauhan varteen juuri tällaisella simppelillä kalaohjeella.

• Jostain syystä Jyväskylästä on todella vaikea löytää miriniä, joten korvaan sen yleensä sakella. Sake on siitä kätevä ruoanlaittoviinas, että se säilyy avattuna pitkään ja sillä voi korvata valkoviinin monessa ruoassa. Mulla onkin aina sakepullo jemmassa ja käytän sitä erityisesti kalaruokiin. Olen korvannut valkoviinin sakella ihan risotossakin, mutta älkää taivaan tähden kertoko italialaisille tästä pyhäinhäväistyksestä.

Teriyakilohi 4:lle

600 g nahatonta ja ruodotonta lohta leikattuna 4 palaan

Marinadi:

0,5 dl soijakastiketta

0,5 dl miriniä tai sakea

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 tl raastettua inkivääriä

2 rkl hunajaa

Lisäksi:

reilusti tuoretta korianteria tai ruohosipulia

(paahdettuja sesaminsiemeniä)

Sekoita kaikki marinadin ainekset. Jos hunaja ei ole juoksevaa, sekoita ainekset kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes hunaja sulaa.

Asemoi kalapalat muovipussiin, kaada (jäähtynyt) marinadi päälle, purista ilmat pussista, solmi se ja anna marinoitua 1-24 tuntia.

Nosta lohi uunipellille ja kuivaa taputtele kevyesti talouspaperilla. Paista 215 asteessa 12-15 minuuttia. Voi tämän kypsentää grillissäkin.

Keitä halutessasi marinadia kattilassa kasaan ja tarjoa valmiin lohen kanssa kastikkeena.

Lohen päälle reilusti korianteria tai ruohosipulia (sekä sesaminsiemeniä) ja sitten vaan ääntä kohti. 

Hehkutus: kasvishernari

Joo, vähän nuukasti on tullut viime aikoina kokkailtua. Yritän ryhdistäytyä. Sitä odotellessa sananen hernekeitosta.

En ymmärrä, miksi kasvishernekeittoon pitää aina tunkea yrttejä ja porkkanoita. Oikeasti, oli sitten kyseessä purkkihernari tai opiskelijaruokalan rokka, aina samaa shittiä. Miksi, MIKSI?! Jossain vaiheessa yritin keittää itse hernarini, pisti meiramit sun muut siankärsämöt sopassa sen verran vihaksi. On se pitkästä tavarasta tekeminen vaan niin hidasta, ettei semmoistakaan meinaa viitsiä.

Sitten löysin Pirkka Luomu hernekeiton, jonka raaka-aineluettelo näyttää tältä: vesi, herne ja suola.

Kiitos, Pirkka, pitkä etsintä on päättynyt!

Tomaatti-pekonipasta

Edellisessä postauksessa hehkutin Pajuniemen luomulihavalikoimaa, joten siirrynkin nyt omatunto viherpestynä ylistämään pekonipastaa!

Pidin pekonia pitkään raaka-aineena, jolle ei löydy juurikaan keittiössäni käyttöä. Sitä ei saa luomuna ja se on pelkkä ihraa, yäk. Muutama vuosi sitten tein miehelleni synttäriaamiaiseksi perinteisen brittibrekkarin ja nyrpistellen maistoin palan pekonia. Hallelujaa, aamen ja plottis, maku ja suutuntuma täräyttivät pipon päästä! Rapeus, rasvaisuus, suolaisuus, aah! Ja mikä jumalainen idea yhdistää rapea ihralastu kermaiseen munakokkeliin, siis britithän ovat neroja! Julistin, etten suostu syömään aamiaiseksi enää muuta kuin pekonia.

No, näin ei toki käynyt, syön edelleen aamupuuroni ilman pekonilisää. Mutta kun hiljattain ruokaostoksilla havaitsin Pajuniemen tuoneen markkinoille Luomu aamiaispekonin, voit uskoa, etten miettinyt puolikasta silmänräpäystäkään ennen kuin pekonipaketti sujahti ostoskoriini.

Yksi parhaista tavoista käyttää pekonia on tehdä siitä Lontoon River Cafén keittiömestari Ruth Rogersin ohjeella tomaattista pekonipastaa. Pekonin lisäksi raaka-aineita ovat mm. voi, kerma sekä parmesan, joten tukkeutuneet verisuonet tulevat ikään kuin herkkuhetken kaupanpäällisiksi.


Tomaatti-pekonipasta 2:lle
Muokattu alkuperäisohje täällä

160 g pappardelle-pastaa (esim. Pirkka)

2 rkl (suolatonta) voita
70 g luomupekonia parin sentin siivuina (esim. Pajuniemi)
1 pieni, kuivattu punainen chili murusteltuna
1 tlk kuorittuja, kokonaisia tomaatteja
ripaus suolaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raasteena (parmigiano reggiano tai pecorino)

Laita pastavesi kiehumaan.

Paista pekonia ja chiliä voissa kunnes pekoni ruskistuu (n. 5 min).

Valuta tomaateista neste ja puristele niistä kevyesti siemenet pois. Revi tomaatit pienemmiksi paloiksi, heitä pekonin joukkoon pannulle, mausta ripauksella suolaa ja paista miedolla lämmöllä usein sekoitellen noin 5 minuuttia.

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Lisää pekonin ja tomaatin joukkoon desi kermaa ja jatka kastikkeen kiehuttamista miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Ota talteen 1 dl pastan keitinvettä ja valuta kypsä pappardelle lävikössä.

Kaada pasta paistinpannulle ja sekoita hyvin. Lisää puolet juustoraasteesta, sekoita ja lisää sen verran keitinvettä, että pasta notkistuu.

Jaa pasta lautasille ja ripottele loppu juustoraaste annosten päälle.

Hehkutus: Pajuniemi

Luullakseni on aika utopistista ajatella, että maailman väestö kääntyisi vapaaehtoisesti kasvissyöjiksi. Realistisempaa olisikin yrittää saada ihmiset kuluttamaan nykyistä vähemmän ja entistä eettisemmin tuotettuja eläinperäisiä tuotteita. Munia ja maitotuotteita on löytynyt jo pitkään sangen helposti luomuna, mutta luomulihatuotteita on ollut niukemmin tarjolla. Hienoa, että tilanne on parantumaan päin ja markkinoilla toimii Pajuniemen kaltainen lihatuotteiden valmistaja, jonka visiona on muuttua vähitellen kokonaan luomutaloksi.

Pajuniemen luomutuotevalikoima on laaja: on maksamakkaraa ja leikkeleitä, lihahyytelöä ja pekonia, nakkeja ja makkaroita sekä kokonaista pakastekanaa. Yhä harvemmalla sekasyöjällä eettisemmän lihankuluttamisen esteenä onkin nykyään huono saatavuus tai niukka valikoima. Hyvä Pajuniemi!

Appelsiininen Mud Cake

Blogini nimeksi sopisi Päiväni murmelina (keittiössä). Käytän paljon samoja raaka-aineita ja olen vähän laiska kokeilemaan kovin eksoottisia ja repäiseviä yhdistelmiä. Osittain syynä on se, etten pidä itseäni luontaisena kokkina, jonka suosikkiharrastus on häärätä keittiössä pipon päästä täräyttäviä kulinaarisia elämyksiä mesästäen. Ruoan tekeminen ei ole minulle lähimainkaan yhtä mieluisaa puuhaa kuin sen syöminen. 

En valitettavasti ole miljöönäri, jolla olisi varaa palkata kokki, eikä mieheni ole kovin innostunut ruoanlaittaja, joten minä hoidan pääasiassa taloutemme muonittamisen. Olen kiinnostunut eettisestä ja ekologisesta kuluttamisesta, ja tämä luonnollisesti heijastuu siihen, mitä keittiössä tapahtuu. Tuntuukin mahdottomuudelta, että päivittäinen ravintoni koostuisi ranskanpotuista ja eineslihapullista. Toisin sanoen ruoanlaitto imee joka tapauksessa päivittäin resursseja, joten tuntuu järkevältä, että saan käyttämilleni resursseille mahdollisimman hyvän tuoton eli suhteellisen herkullista, terveellistä, ekologista ja eettistä lopputulemaa lautaselle.

Pitkä pohjustus, vaikka tarkoitukseni oli vain sanoa, että tein taas mutakakkua, mutta tällä kertaa keksin lisätä taikinan joukkoon appelsiininkuorta...

• Kakku ei välttämättä kaipaa kermavaahtolisää, se on mahtavaa ihan sinällään kera kupposen tuimaa espressoa. Näyttävämmän kakusta saa siivilöimällä pintaan tomusokeria: asettele kakun päälle paperista leikelty lumihiutale ja siivilöi tomusokeria koko komeuden päälle. Tuloksena sievä sokerikuvio kakun pinnassa:

Appelsiini-mutakakku 8-12:lle

120 g voita

250 g mahdollisimman tummaa suklaata
4 valkuaista
4 keltuaista
2 dl (tummaa muscovado)sokeria

1 dl jauhoja

1 luomuappelsiinin kuori raastettuna

Lisäksi: 

2 dl kuohukermaa

2 rkl tomusokeria

1 luomuappelsiinin kuori raastettuna

1/2 tl kanelia

Sulata voi ja suklaa hyvin matalalla lämmöllä pienessä kattilassa.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset ja sokeri.

Yhdistä appelsiinin kuoriraaste jauhoon ja lisää jauho keltuaisten joukkoon.

Kaada sula suklaa jauho-keltuaisseokseen ja sekoita tasaiseksi.

Kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan (sekoita ensin iso lusikallinen vaahtoa ihan reippaasti taikinaan, niin se notkistuu). Kaada taikina halkaisijaltaa 24 senttiseen irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla.

Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia. Älä paista liikaa, kakun kuuluu jäädä raa'ahkoksi keskeltä.

Irroita kakku vuoasta vasta kun se on jäähtynyt.

Anna tekeytyä yön yli kelmutettuna huoneenlämmössä.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon tomusokeri, appelsiininkuori ja kaneli.

Mantelicroissant

Laskiaisen aikaan ruokablogit pursuavat laskiaispullien ja itsetehdyn mantelimassan ohjeita sekä gallupeja siitä, haluaako pullansa mantelimassalla, hillolla vai överisti kummallakin. Kontribuutioni suureen laskiaispullakeskusteluun on tämä: ostan pullani aina kaupasta ja mantelitäytteisenä.

Laskiaispullavinkkejä minulta ei siis löydy, mutta aiheeseen liittyen ajattelin postata mantelicroissantien ohjeen. Olen törmännyt Lontoossa ja Pariisissa näihin manteli-ihanuuksiin ja on erittäin suuri epäkohta, että niitä ei saa Suomen Jyväskylästä. Olen kuullut huhuja, että Helsingissä niitä olisi jonkin konditorian valikoimassa, mutta omin silmin en ole ilmiötä todentanut.

Kuten niin monesti olen todennut, olen surkea ja kärsimätön leipuri, joten itsetehty croissant-taikina on kertakaikkinen mahdottomuus. Croissant-himon yllättäessä käytän yleensä Danerollesin taikinalevyä, joka on helppo, nopea ja ihan kohtuullisen makuinenkin. Laiskan naisen mantelicroissant syntyykin (iik ja kauhistus) purkkitaikinasta, puolikkaasta mantelimassapötköstä seka tomusokeripöläyksestä.

Juu-juu, itseään kunnioittavan ruokablogistin ei pitäisi tällaisia "ohjeita" julkaistakaan. Jos haluat toimia pidemmän kaavan mukaan ja tehdä taikinan, täytteen, sun muut itse, niin internet auttaa, en minä.


Mantelicroissant 6 kpl

1 prk Danerollesin croissant-taikinaa
75 g mantelimassaa eli puolikas pötkö esim. Mauste-Sallisen mantelimassaa
pari rkl tomusokeria

Toimi taikinapaketin ohjeen mukaan ja levitä taikinakolmiot uunipellille.

Leikkaa mantelimassapötkö pitkittäin kuuteen osaan ja asemoi lohkot croissantin leveään päähän:

Kääri taikina löysäksi rullaksi ja paista croissanteja 200 asteessa 12-16 minuuttia.

Nosta croissantit ritilälle jäähtymään, jonka jälkeen voit siivilöidä niiden päälle tomusokeria. Lisäksi iso kuppi maitokahvia ja köyhän naisen Pariisin pikaloma on valmis.

Shepherd's pie

Olen aiemminkin ilmoittautunut brittiruoan ystäväksi, eikä mikään ole muuttunut...

Shepherd's pie on ikään kuin elegantimpi versio suomalaisesta lihaperunasoselaatikosta. Se on mahtavaa talviruokaa ja jos omistaisin sukset, vaatisin saada shepherd's pieta ison, höyryävän lautasellisen palattuani pitkältä hiihtolenkiltä. Teen yleensä shepherd's pien kasvisversiota, jossa lampaanliha korvataan vihreillä linsseillä, mutta lihaversiotakin tulee satunnaisesti kokattua. Tulevaisuudessa kuitenkin entistä harvemmin, koska Jyväskylästä ei tunnu löytyvän luomulampaan lihaa. Buu ja bää.

• Kasvisversiossa liha korvataan 4 desillä vihreitä linssejä, jotka laitetaan likoamaan väljään veteen ihan ensimmäisenä toimenpiteenä kokkausta aloitettaessa. Noudata muuten muhennoksen ohjetta, mutta lisää lampaan sijasta pannulle valutetut linssit sekä punavinin lisäksi 8 dl vettä. Linssien kypsymiseen menee aikaa noin 30-60 minuuttia.
• Jos unohdit ostaa punaviiniä, korvaa se 2 desillä vettä ja lisää ruokalusikallinen punaviinietikkaa valmiiseen muhennokseen. 
• Kokeile korvata punaviini stoutilla tai portterilla, esim. Guinnessilla.
• Joissain ohjeissa muhennokseen lisätään pakasteherneitä ja teen itsekin niin, jos pakastimesta sattuu löytymään pussillinen.

Shepherd's pie 6-8:lle

Muhennos:

3 rkl oliiviöljyä

2 isoa sipulia kuorittuna ja hienonnettuna

3 porkkanaa kuorittuna ja hienoksi pilkottuna

2-3 sellerinvartta hienoksi pilkottuna

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl kuivattua timjamia (tai 1 rkl tuoretta)

400 g luomulampaan jauhelihaa

2 dl punaviiniä

1 rkl Worchestershire-kastiketta

2 tl suolaa

mustapippuria

Muusi:

1 kg jahoisia perunoita kuorittuna ja pilkottuna

1 dl maitoa

2 rkl voita

3/4 tl suolaa

Kuullota sipulia oliiviöljyssä viitisen minuuttia.

Lisää porkkana ja sellerinvarret, jatka kuullottamista noin 10 minuuttia.

Lisää pannulle tomaattipyre ja timjami, sekoita hyvin ja lisää lammas. Jatka paistamista, kunnes lammas on ruskistunut.

Kaada punaviini pannulle ja hauduttele kannen alla sen aikaa, kunnes valmistat perunamuusin eli puolisen tuntia. Jos soossi näyttää kovin vetiseltä, nosta lämpöä ja keittele viimeiset 5 minuuttia ilman kantta. Mausta valmis muhennos Worchestershire-kastikkeella, suolalla ja mustapippurilla ja kaada se öljytyn uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Itse käytän lasagnevuokaa, se on ihan justiinsa sopivan kokoinen.

Keitä perunat kypsiksi (n. 15 min). Valuta potut, lisää joukkoon maitoa, voi ja suola ja soseuta. Puodottele muusi kokkareina muhennoksen päälle ja levitä lusikan avulla tasaiseksi. Tee lusikalla tai haarukalla pintaan kuvioita.

Paista 200-225 asteessa 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Kaaliwokki

En luultavsti ole koskaan syönyt kaaliruokaa, josta en olisi pitänyt. Tämän naurettavan yksinkertaisen kaaliwokin inspiraatioina ovat toimineet karmea nälkä, puolityhjä jääkaappi ja korealainen kimchi. Arkista, vaatimatonta, hyvää.

Kaaliwokkia voi tunkea vaikka pitaleivän sisään tai käyttää sitä kimchin tyylisenä lisäkkeenä. Mielestäni se toimii niin kuumana kuin kylmänäkin. Mieluiten kippaan kuitenkin kihisevän kuumaa wokkia lautaselle ja asemoin paistetun tai uppomunan kaalikeon päälle:

Kaaliwokki 2-4:lle

reilu loraus öjyä
n. 500 g kaalia ohueksi suikaloituna (n. 1/2 pieni tai 1/4 iso kaali)
1 tl chilitahnaa (esim. sambal oelek)
1 tl inkivääriä raastettuna
1 rkl soijakastiketta

Kuumenna wokkipannu todella kuumaksi.

Kaada pannuun reilusti öljyä ja heitä kaalisuikaleet heti perään.

Sekoita kaalia, kunnes se alkaa saada väriä. Jos pannu on tarpeeksi kuuma, tähän ei mene montaakaan minuuttia.

Lisää chilitahna ja inkivääri. Jatka paistamista sekoitellen hetki, kunnes kaali on pehmennyt, mutta on edelleen rapeaa.

Nosta pannu liedeltä ja kaada joukkoon soijakastiketta.

Tomaatti-kalakeitto

Pakasteseiti on vähän ongemallinen tuote. Leikkausvalmista kalaa on kätevä pitää pakastimessa, se on edullista ja sitä saa helposti MSC-sertifioituna, mutta toisaalta siitä on sangen haasteellista kokata kovin maukasta apetta.

Kalakeitto on melkoisen klassinen tapa käyttää seitiä, ja keittäminen taitaakin olla paras tapa kypsentää pakastekalaa. Löysin Maija Silvennoisen Kymmenen kaalia laudalla -kirjasta mahtavan lohiseljangan ohjeen, josta sovelsin vähän arkisemman seitikeiton.

• Alkuperäisohjeessa käytetään tuoretta lohta, mutta myös valkolihaiset kalat toimivat. Tuoretta kalaa ei kuitenkaan tarvitse keittää paria minuuttia kauempaa.
• Ota pakastekala lautaselle sulamaan siinä vaiheessa, kun alat pilkkoa kasviksia.

Tomaatti-kalakeitto 6:lle
Inspiraatio-ohje Maija Silvennoinen

3 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
0,5 juuriselleriä (= n. 350 g) kuorittuna ja pilkottuna
1 palsternakka kuorittuna ja pilkottuna
2 sipulia kuorittuna ja pilkottuna
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia
2 dl hapankaalia
5 dl kasvis- tai kalalientä
5 dl tomattimehua
4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
400 g MSC-sertifioitua pakasteseitiä kuutioina
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
300 g smetanaa
pari desiä maustekurkkukuutioita
(desi tuoretta tilliä hienonnettuna)
(desi kalamataoliiveja)

Kuumenna oliiviöljy isossa kattilassa keskilämmöllä. Lisää porkkana, selleri, palternakka ja sipuli. Kuullota viitisen minuuttia.

Lisää valkosipuli, timjami ja hapankaali, jatka kuullottamista minuutin verran ja lisää kattilaan liemi, tomaattimehu ja peruna. Keittele matalalla lämmöllä kannen alla 10 minuuttia.

Lisää seiti keittoon, anna kiehua vielä 20 minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile smetanan ja maustekurkkun (ja tillin ja oliivien) kanssa.