Juustoritarit

Eräs ystäväni teki joskus ennen muinoin useasti juustoritareita. Ehkä hän tekee niitä vieläkin, mutta minulle niitä ei ole tarjoiltu ainakaan kymmeneen vuoteen. Juustoritarit ovat mahtavia, joten on ihan itse pitänyt tarttua paistinlastan varten. Muutamana marraskuisena sunnuntaiaamuna meillä onkin syöty cheddar-ritareita. Rapeita päältä ja möhnäisen juustoa valuvia sisältä. Nam.

• Olen itse kokeillut tehdä ritareita vasta cheddarista, mutta varmaan mustaleimainen emmental, gouda ja muut pitkään kypsytetyt kovat juustot toimivat hyvin. Tai vuohenjuusto, jolloin sinapin voi korvata vaikka punaisella pestolla. Jos kotoa on löytynyt tomaatteja, olen leikannut niitä hyvin ohuiksi viipaleiden leipien väliin. Eli ei muuta kuin täytteitä varioimaan, joukkoon sopii varmaan niin leikkeleet, tapas-kasvikset, suolakurkku kuin karamelisoitu sipulikin.
• Ohjen määrät ovat osastoa "suurin piirtein", kun harvoin tällaisia ruokia tehdessä tulee mittoja käytettyä.

Juustoritarit 4:lle

8 viipaletta (paahto)leipää
Dijon-sinappia
n. 100 g juustoraastetta

n. 1 dl ravaista maitoa
1 muna
oliiviöljyä
voita

Levitä leipien toiselle puolelle kevyesti sinappia ja jaa juusto neljälle leivälle. Asemoi toiset neljä leipää kanneksi ja liiskaa leipiä litteämmiksi.

Sekoita maito ja muna, kääntele leivät siinä ja paista oliiviöljy-voiseoksessa kummaltakin puolelta nätin väriseksi.

Kuuma siideri

Tykkään kovin glögistä, mutta kun sen tarjoilu ja juominen on keskittynyt niin intensiivisesti parille talvikuukaudelle, niin joskus saattaa tulla ihan pienen pieni glögiöveri.

Populaarikulttuurin kautta tutuksi tullut hot mulled cider, tuo pohjoisamerikkalaisten glögi, onkin mukavaa vaihtelua perinteiselle punaiselle glögille. Mausteet ovat kummassakin suurin piirtein samat, kuuma siideri tehdään kuitenkin - nimensä mukaisesti - omenasiideripohjaan.

Jenkeissä omenasiiderin ja omenamehun ero on yleensä se, että siiderillä tarkoitetaan suodattamatonta ja pastöroimatonta omenamehua, kun taas mehulla tarkoitetaan suodatettua ja pastöroitua omenamehua. Olen keitellyt mausteita myös ihan perinteisissä Alkon brittiläisissä ja ranskalaisissa kuivissa siidereissä, mutta eniten tykkään juuri mehupohjaisesta juomasta. Halutessaan sitä voi terästää esim. Jaloviinalla tai tummalla rommilla.

Kuuman siiderin kanssa voi hyvin tarjota samoja epäterveellisyyksiä kuin perinteisen glöginkin. Oma suosikkini on yhdistelmä ohuet piparkakut + sinihomejuusto + voissa ja intiaanisokerissa paistetut päärynät + paahdetut pähkinät.

• Mausteita voi hyvin varioida, monissa ohjeissa käytetään esim. muskottipähkinää.

Kuuma siideri 4:lle

1 l tuorepuristettua omenamehua
1 kanelitanko
4 neilikkaa
4 kardemummansiementä kevyesti murskattuna
4 maustepippuria
1 tähtianis TAI puolikkaan luomuappelsiinin kuoren keltainen osa
4 siivua inkivääriä
(1 rkl vaahterasiirappia, fariinisokeria, intiaanisokeria tms. makeutusta)

Laita kaikki ainekset kattilaan ja hauduttele kannen alla reilu 10  minuuttia.

Siivilöi ja tarjoile.

Hehkutus: Mini Marzipan Butter Stollen

Olen sitä marginaalista suomalaista kansanosaa, jonka mielestä marsipaanijutut ovat ihan mahtavia. Yleensäkin kaikki mantelijutut ovat mahtavia, vakkarivälipalanikin on kourallinen manteleita ja omena. Ongelma on se, että kotimaisilla markkinoilla ei ole lainkaan tarpeeksi laadukkaita tuotteita meille marsipaani-ihmisille. Kun sellaisia löytyy, koen velvollisuudekseni julistaa marsipaanista ilosanomaa kaikelle kansalle.

Saksalaiset ovat tunnetusti marsipaanikansaa, ja viime syksynä sain nerokkaan päähänpiston lähteä katsastamaan Lidl'n marsipaanitarjonnan. Etsivä palkitaan ja löysin aivan mielettömän ihkun sesonkiherkun, Mini Marzipan Butter Stollenin. Söpöt pikkustollenit ovat makunsa puolesta hyvin lähellä mantelimassatäytteistä rusinalaskiaispullaa, koostumus on vaan erilainen. Jos osaisin leipoa, yrittäisin kräkätä tämän taivaan mannan herkkukoodin monistettavaksi, mutta koska olen surkea ja saamaton leipuri, hamstraan Liitelin laarit tyhjiksi niin kauan kuin stolleneita riittää.

Ja kun stollensesonki on ohitse, manteliaddikti ruokkii sokerin- ja rasvanhimoaan tietenkin mantelicroissanteilla!

Lehtikaaliriisi

Lehtikaaliriisi on ollut jo muutaman syksyn ajan suosikkiruokiani. Olen kirjannut ruutupaperille summittaisia ohjeita ja reseptin alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Äsken kuukkeloin kale rice recipe ja ensimmäisenä hakutuloksena sain Gwyneth Paltrow's healthy fried rice recipe... En tiedä, onko oma ohjeeni alunperin Hollywood-tähden vai kenen, mutta raaka-aineiltaan menevät Gwynnien ja mun ohjeet melkein yksi yhteen. Gwynethin resepti löytyy ainakin täältä, omani tuosta alta.

Lehtikaaliriisi sopii hyvin lisäkkeeksi esim. teriyakilohelle tai sitä voi kasata ison keon lautaselle ja kipata päälle uppomunan.


Lehtikaaliriisi 4:lle

2,5 dl pitkäjyväistä ruskeaa riisiä kypsennettynä (huom: käytän aina tätä metodia!)

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnttuna
150 g lehtikaalia lehtiruoti poistettuna ja silputtuna
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta

Kuullota sipulia pari minuuttia oliiviöljyssä. Lisää valkosipuli ja jatka muutama minuutti.

Lisää pannulle lehtikaali ja jatka paistamista muutama minuutti.

Kaada pannulle vesi, peitä kannella tai foliolla, madalla lämpöä ja hauduttele kymmenisen minuuttia.

Lisää kypsä riisi pannulle, paistele pari minuuttia, mausta soijalla ja sekoita hyvin.

Niksinurkka: riisin keittäminen

Pitkäjyväisen tumman riisin keittäminen on mielestäni ihmeellisen vaikeaa. Paketissa ilmoitettu keittoaika ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä, jotta riisi ehtisi kypsyä. Erityisen raivostuttavaa on se, että veden pitäisi imeytyä kokonaan riisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa omissa riisinkeittopuuhissani sitä, että kattilasta on vesi loppunut, riisi on edelleen raakaa, lisään vettä, vahdin haukan lailla koska vesi alkaa kiehua, sekoitan, maistelen kypsyyttä, unohdan riisikattilan, riisi palaa pohjaan ja on parhaassa tapauksessa edelleen raakaa.

Löysin saveur.comista Perfect Brown Rice -ohjeen, jonka metodilla riisin keittäminen on onnistunut aina kerrassaan täydellisesti. Jos touhu vaikuttaa naurettavalta piperrykseltä ja olet tyytyväinen keitettyyn riisiisi, ymmärrän toki. Muille: kandee kokeilla!


Keitetty pitkäjyväinen tumma riisi 4:lle

2,5 dl riisiä
3 l vettä
ripaus suolaa

Laita kattilaan 3 litraa vettä ja kuumenna kiehuvaksi.

Kaada riisi lävikköön ja huuhtele kylmän veden alla n. 30 sekuntia.

Kaada riisi kiehuvaan veteen, sekoita kerran ja anna kiehua ilman kantta 30 minuuttia.

Kaada riisi lävikköön, valuta n. 10 sekuntia ja kippaa takaisin tyhjään kattilaan. Älä nosta kattilaa takaisin liedelle, vaan asemoi se esim. pannunaluselle, peitä kannelle ja anna jälkikypsyä 10 minuuttia.

Sekoita valmis riisi irtonaiseksi haarukan avulla ja mausta suolalla.

Fenkolisalaatti

Fenkoli on yksi niistä kasviksista, jota en oikein osaa käyttää. Voissa haudutettuna se on tietysti ihanaa, mutta varsinkin tuoreen fenkolin käyttö on jäänyt vähemmälle.

Törmäsin tovi sitten Simply Recipes -saitilla julkaistun Shaved Fennel Salad -reseptiin ja voin ilmoittaa, että nyt repertuaariini kuuluu kaksi fenkoliruokaa: voissa haudutettu fenkoli sekä fenkolisalaatti.

Resepti on ilmeisesti alunperin South Beach Diet -nimisestä opuksesta. Kalan kyljessä salaatti on täydellistä ladies who lunch -osastoa ja toimisi varmaan hyvin myös joulun kalapöydässä.

• Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty 1/8 teelusikallinen tuoretta timjamia, mutta itse en viitsi moisen määrän takia ostaa kokonaista timjamiruukkua. Käytän annetuista ohjeista poiketen myös mustapippuria, koska why not?

Fenkolisalaatti 2-4:lle

1 fenkoli mahdollisimman ohueksi viipaloituna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl silopersiljaa hienonnettuna
2 rkl parmesanlastuja
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki aineet.

Minestronekeitto

Iik, kauhea kuva. Taas. Menkööt. Taas.

Lupasin lehtikaalihehkutuksessa jakaa muutaman lehtikaaliohjeen. Ensimmäisenä laitan jakoon perinteisen minestronekeiton ohjeen.

Inspiraationa omalle minestronelleni on toiminut Jamie Oliverin Alaston kokki -kirjasta löytynyt ohje. Jostain kumman syystä Jamie ei laita keittoonsa papuja, vaikka ne perinteisesti ovatkin yksi keskeisistä minestronen raaka-aineista. Minun sopassani papuja on AINA, niin tässäkin versiossa.

• Lehtikaalin sijasta tai lisäksi keittoon voi laittaa kurttukaalia tai ihan tavallista keräkaaliakin. Lehtikaalissa on kuitenkin sitä jotain, joka tekee keitosta vähän erityisen.
• Borlottipavut ovat ilmeisesti jonkinlainen virallinen minestronepapu, mutta käytän yleensä mustasilmäpapuja, koska niitä meidän pakkasesta löytyy keitettynä melkein aina.
• Tykkään miniruispastasta keiton joukossa, mutta mikä tahansa pasta käy. Joskus olen pilkkonut joukkoon lasagnelevyjäkin, kun muuta ei ole kaapista löytynyt ja hyvin toimii. 

Minestronekeitto 6-8:lle

3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli karkeasti pilkottuna

3 porkkanaa viipaloituna

1-2 lehtisellerin vartta viipaloituna TAI 1 tl sellerinsiemeniä

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna TAI 1 tl kuivattua

500 g tomaattimurskaa (esim. Pirkka luomu tai Mutti)

10-15 dl vettä

1 rkl kasvisliemijauhetta

150 g lehtikaalia ruoti poistettuna ja pilkottuna

3-4 dl kypsiä borlotti- tai mustasilmäpapuja

1 dl (miniruis)pastaa

reilu 1 tl suolaa

mustapippuria

Lisäksi:

parmesania lastuina tai raasteena

Kuullota sipulia, porkkanaa, selleriä, valkosipulia ja rosmariinia keskilämmöllä oliiviöljyssä n. 10 minuuttia. 

Lisää tomaattimurska, vesi ja kasvisliemijauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia.

Lisää lehtikaali ja jatka hauduttamista n. 10 minuuttia.

Lisää pavut ja pasta, anna kiehua hiljakseen, kunnes pasta on kypsää.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa parmesanin kanssa.

Hehkutus: lehtikaali

Olen ollut lehtikaalifanaatikko siitä lähtien, kun vuosia sitten löysin pussillisen tätä jaloa vihreää vihannesta Jyväskylän Mestarin Herkun vihannesosastolta. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta kaalista, mutta Kuukle kertoi, että lehtikaali on sangen suosittu raaka-aine maailmalla. 

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että lehtikaali on vanhimpia Pohjolassa viljeltyjä kaalilaajeja. Se on viljellyistä kasveista ravintorikkaimpia ja sopii loistavasti viljeltäväksi pohjoiseen ilmastoon. Minne, miksi ja milloin lehtikaali sitten Suomesta katosi, voi vain ihmetellä. 

Lehtikaali on kuitenkin tekemässä paluuta, ou jee! Ruokamediassa on alettu kohista tästä ihanaisesta supervihanneksesta ja kesällä äitini viljelypalstalla vieraillessa huomasin, että melkein jokaisella palstalla nökötti tuuhea lehtikaalipuska. 

Kaupan vihannesosastolla buumi ei vielä ainakaan täällä Jyväskylässä näy, vaan keskustan ainoa lehtikaaliapaja on edelleen Mestarin Herkku. Jos en olisi tällainen urbaani luonnosta vierautunut nyhverö, perustaisin välittömästi lehtikaali-, mangoldi- ja kurpitsafarmin ja tienaisin miljoonan.

Vaikka lehtikaali ravintosisältönsä puolesta onkin silkkaa superia, itselleni tärkeintä on se, että se on mun mielestä maukas ja monipuolinen raaka-aine. Raakana sitä voi tunkea viherpirtelöön tai silputa salaattiin. Höyrytettynä, kera oliiviöljyn, suolan ja pippurin, se on mahtava kasvislisäke. Sitä voi käyttää wokeissa, keitoissa, muhennoksissa, munakkaissa. Tässä blogissa on aiemmin tehty lehtikaalista keittoa, leipää ja raksuja:

• Lehtikaalia ja uppomunaa paahdetulla leivällä
• Lehtikaali-chorizokeitto
• Lehtikaaliraksut

Lehtikaalisesonki jatkuu hyvässä lykyssä jouluun asti, mutta yleensä saatavuus on tyssännyt jo marraskuussa. Kehoitankin sinua, hyvä lukija, kiiruhtamaan mahdollisemman pikaisesti lehtikaaliostoksille. Lupaan jakaa lähiviikkoina loputkin pistämättömät lehtikaalireseptini.

Paahdetut kasvikset

Sosiaalisen median luopio a.k.a. bloggaajanne on täällä taas. Tämmöistä tämä harrastustoiminta on - joskus ei vaan ehdi tai saa aikaiseksi.

Syksyn tunnistaa monestakin seikasta: ilma viilenee, ulkokasviston vihreys muuttuu ruskan kautta vehreyttömyydeksi, Fasun joulusuklaa ja glögi ilmestyvät ruokakauppaan, roséviini ja auringonlasku vaihtuvat punaviiniksi ja kynttilänhämyksi. Pistämätön indikaattori on myös kuvien muuttuminen täällä blogissa entistäkin surkeammiksi. Energiasäästölamppu + kännyräpsy + laiskuus = kaamea kuva. Ravintolakoulussa saatu oppi "uuni kaunistaa" onkin muuttunut toiveikkaaseen "Instagram kaunistaa" -muotoon.

Paahdetut kasvikset ovat superhelppo, terveellinen ja monipuolinen syysruoka. Luultavasti en tarjoa kenellekään mitään uutta pistämättömän reseptini kanssa, mutta menkööt alkulämmittelystä ja seuraavalla kerralla jotain sähäkämpää.

• Paahdetut kasvikset ovat mainio lisäke melkein mille tahansa ruoalle, mutta itse tykkään syödä niitä ison kasan pääruokana kera jonkun proteiinin (esim. feta, vuohenjuusto, tofu, kala).
• Kasvikset voi maustaa ennen uunia esim. jeeralla ja korianterilla, kuivatuilla yrteillä, savupaprikalla jne.
• Uunin jälkeen päälle voi heitellä jotain tuoretta vihreää, kuten pinaattia, rucolaa tai basilikaa.
• ÄLÄ NUUKAILE ÖLJYN KANSSA!

Paahdetut kasvikset 2-4:lle

n. 1 kg kasviksia (esim. kesäkurpitsa, kurpitsa, munakoiso, herkkusieni, tomaatti, sipuli, valkosipuli, retiisi, paprika, ruusukaali, kukkakaali ja parsakaali)

1/2 - 1 dl oliiviöljyä

1 tl suolaa

mustapippuria

Pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Sekoita niiden joukkoon huolella öljy ja mausteet.

Levitä uunipellille yhteen kerrokseen ja paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kääntele kasviksia paahtamisen puolivälissä.

Merguez-maustetut lammaspyörykät

Luin jostain, että lammasta olisi kannatettavampaa syödä syksyllä kuin keväällä. Syyslampaat ovat saaneet kirmata kesän ulkona niittykasveja syöden, kun taas kevätlampaat on kasvatettu sisällä keinovalossa ja rehulla. Lammasohjetta siis kehiin.

Lähi-Idässä ja pohjoisessa Afrikassa lampaan- ja/tai naudanlihasta valmistettua mausteista makkaraa kutsutaan nimellä merguez. Sitä syödään grillattuna cous cousin kanssa, upotetaan patoihin, tungetaan pitaleipiin jne. Olen törmännyt ko. makkaraan Pariisissa, mutten täällä Suomen Jyväskylässä. Sen sijaan olen tehnyt lampaanjauhelihasta merguez-maustettuja pihvejä tai pyöryköitä. Lisäksi vaikka kvinoaa ja paahdettuja kasviksia tai käytä (kuten kuvassa) hampurilaisen täytteenä yhdessä grillatun munakoison ja tahinikastikkeen kanssa.

Merguez-maustetut lammaspyörykät 2-4:lle

0,5 tl jeeransiemeniä

0,5 tl korianterinsiemeniä

0,5 tl fenkolinsiemeniä

400 g jauhettua lampaan- tai karitsanlihaa

1 tl savupaprikajauhetta

ripaus chilijauhetta

1 tl suolaa

0,5 dl tuoretta korianteria jauhettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Paahda jeeran-, korianterin- ja fenkolinsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat väriä ja alkavat tuoksua ihanalta.

Sekoita kaikki aineet hyvin ja muotoile niistä pihvejä tai pyöryköitä.

Kypsennä öljyssä paistinpannulla tai öljyllä voideltuna uunissa 200 asteessa 25 minuuttia.

Kvinoaa ja paahdettuja kasviksia

Se on sitten syksy, lempivuodenaikani. Ja seuraavaksi kerron kvinoasalaatista, yhdestä lempiruoastani.

Ensin sananen kvinoasta. Kvinoa on luontaisesti gluteenitonta ja siinä on runsaasti proteiinia ja kivennäisaineita. Omalta kannaltani tätä tärkeämpää on se, että se maistuu hyvältä ja tuntuu hauskan napsuvalta suussa.

Kvinoan valmistaminen on vaikuttanut mielestäni hankalalta: sitä pitää huuhdella perusteellisesti ennen keittämistä ja siemenet ovat ärsyttävästi niin pieniä, että ne karkailevat siivilän rei'istä. Joidenkin mukaan kvinoaa pitäisi myös liottaa, valuttaa pitkään, paahtaa ja sitten vasta keittää. Perusteellinen huuhtelu on tarpeen, jotta kvinoan pinnalla oleva kitkeränmakuinen saponiini saadaan pois.

Itse olen aivan liian laiska moiseen ruljanssiin ja keitän kvinoani sinällään, ilman huuhtelemista, liottamista, valuttamista ja paahtamista. Sen sijaan huuhtelen kypsän kvinoan lävikössä ja valutan sitä sen jälkeen muutaman minuutin, enkä ole huomannut maussa minkäänlaista kitkeryyttä. Mutta en toki vastusta niitä, jotka haluavat edetä pitkän kaavan mukaan!

Mutta nyt salaattiin. Tykkään sellaisista ruoista, joita voi muokata helposti sen mukaan, mitä jääkaapista ja kuiva-ainekaapista löytyy. Kvinoasalaatti on juuri sellainen mahtiruoka:

• Kvinoan tilalla voi käyttää cous cousia tai vaikka ohraa.
• Paahdettuja kasviksia voi varioida: kokeile paahtaa kukka-, parsa- tai ruusukaalia, parsaa, retiisiä, kirsikkatomaatteja... Tai korvaa paahdetut kasvikset taboulehin tapaan tuoreella kurkulla, paprikalla ja tomaatilla.
• Persiljan sijasta on ihan ok käyttää muita yrttejä, ainakin minttu ja basilika toimivat hyvin.
• Fetan lisäksi tai korvaajana voi käyttää vuohenjuustoa, tofua, pähkinöitä, kikherneitä jne.
• Jos kaapistasi löytyy oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja artisokansydämiä tms. - heitä niitä reippaasti vaan joukon jatkoksi.

Sapuska maistuu hyvältä niin kuumana, huoneenlämpöisenä kuin kylmänäkin ja viihtyy mainiosti jääkaapissa useammankin päivän. 

Kvinoaa ja paahdettuja kasviksia 5-8:lle

3 dl kvinoaa

Kastike:
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl juustokuminensiemeniä
1 iso tomaatti
1 pieni (puna)sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa
mustapippuria

Paahdetut kasvikset:
1 keskikokoinen munakoiso
1 pienehkö kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
2 pientä sipulia
0,5-1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
200 g fetajuustoa
tuoretta persiljaa

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.

Paahda sinapin- ja juustokuminansiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä niin kauan, että siemenet saavat vähän väriä ja alkavat tuoksua mahtavalta.

Pilko kastikkeeseen tulevat kasvikset jotenkuten, yhdistä kaikki kastikkeen raaka-aineet ja soseuta ne blenderillä tai sauvasekoittimella. Sekoita kastike kvinoaan ja anna maustua kasvisten paahtamisen ajan.

Pilko paahdettavat kasvikset reiluiksi paloiksi. Sekoita huolella kasvisten joukkoon öljyä, suolaa ja pippuria. Kesäkurpitsa ja erityisesti munakoiso imevät öljyä valtaavasti, joten pidä huolta että kaikki kasvikset saavan kunnon öljykylvyn. Levitä kasvikset tasaisesti uunipellille ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Kääntele kasviksia paistamisen puolivälissä.

Sekoita kypsät kasvikset kvinoaan, murustele päälle fetaa ja pilko reilusti tuoretta persiljaa.

Jäähtyvän liemen kala

Jäähtyvässä liemessä kypsentäminen on ilmeisesti melko yleinen kalanvalmistustapa Norjassa ja Ruotsissa. Kypsentää voi joko annospaloja, kokonaisia fileitä tai jopa kokonaisia kaloja. Itse olen kokeillut vasta lohen kypsentämistä, mutta koska se onnistui älyttömän hyvin, olen avoin kaikenlaisille kalavaihtoehdoille.

Jäähtyvässä liemessä kypsentäminen on superhelppoa, esim. ylikypsymisen vaaraa ei ole. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että lientä on sen verran, että kalat peittyvät siihen kokonaan. Jos liemen riittävyys epäilyttää, voi kaloja mallailla kylmään liemipohjaan ja lisätä vettä sen verran, että kaikki on kunnolla peitossa.

Kaikissa ohjeissa nahka käsketään poistaa kaloista vasta kypsennyksen jälkeen, mutta itse olen keittiössä kiireessä hosuessani poistanut nahan vahingossa jo ennen kypsennystä. Mielestäni tällöin ainoa haitta on se, että isoja, kypsiä kalapaloja on vähän hankala onkia ehjänä kattilasta.

Kalan voi tarjota joko lämpimänä tai kylmänä. Jos tarjoaa kalan lämpimänä, voi liemestä jättää halutesaan etikan ja sokerin pois. Lämpimän kalan kylkeen voi duunata vaikka perinteisen munakastikkeen ja kylmälle kalalle passaavat erilaiset kylmät majoneesi- tai hapanmaitopohjaiset soossit, joiden maustamiseen voi käyttää tilliä, piparjuurta, ruohosipulia...

Lohen ohjeessa olen yhdistellyt netistä löytämiäni eri reseptejä. Jogurttikastike on raavittu kasaan ihan vaan jääkaapista löytyneistä aineksista, mutta laitetaan sekin nyt tiedoksenne.


Jäähtyvän liemen lohi 2-4:lle

n. 400 g fileoitua lohta

Liemi:
1,25 l vettä
2 rkl suolaa
3 rkl sokeria
1 dl valkoviinietikkaa
6 mauste- tai valkopippuria
2 laakerinlehteä
1 (puna)sipuli kuorittuna ja isoksi pilkottuna
1 porkkana kuorittuna ja pilkottuna

Jogurttikastike:
2 dl turkkilaista jogurttia
50 g mikroterällä raastettua parmesania
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
reilusti hienonnettua ruohosipulia

Laita kaikki liemen ainekset laakeapohjaiseen kattilaan, kuumenna ja anna kiehua matalalla lämmöllä viitisen minuuttia.

Poista sillä välin lohesta ruodot ja leikkaa kala annospaloiksi. Nahkaa ei tarvitse poistaa.

Laita kalapalat maltillisesti kiehuvaan liemeen nahkapuoli alaspäin, peitä kannella ja nosta liedeltä.

Jos tarjoat kalat lämpiminä, ovat ne kypsiä 20 minuutin hauduttamisen jälkeen.

Jos tarjoat kylmää lohta, anna kalan jäähtyä liemessä huoneenlämpöiseksi ja siirrä sen jälkeen kala liemineen jääkaappiin.

Sekoita kaikki jogurttikastikkeen aineet yhteen ja tarjoa kalan lisäkkeenä.

Paahdetut tofukuutiot

Vielä pari vuotta sitten tofu oli überterveellisen raaka-aineen maineessa. Nyt ääni kellossa on muuttunut ja soijatuotteita yleensäkään ei pidetä optimaalisimpana mahdollisena ihmisravintona. Itse kulutan sen verran nuukasti soijatuotteita, että en ole jaksanut perehtyä keskusteluun juurikaan ja syön hyvällä halulla tofuni silloin kun sille päälle satun.

Olen joskus tehnyt jotain uunitofujuttuja, mutta en koskaan ole älynnyt paahtaa tofukuutioita ennen kuin törmäsin metodiin chow.com-saitilla. Chow'n videot ovat aivan järkyttävän koukuttavaa katsottavaa, suosittelen...

Kuvan salaatissa on muuten keltaista tomaattia, joten olen käyttänyt ihan maltillista kännyräpsysuodatinta, jos ihmettelit.

• Chow'n videossa vinkataan, että tofukuutioihin voi sekoittaa uunista ottamisen jälkeen esim. pestoa, curry- tai barbeque-kastiketta. En tiedä miksi maustekastike pitäisi lisätä vasta uunistaottamisen jälkeen, itse taidan seuraavalla kerralla kokeilla maustamista ennen uuniinlaittamista.
• Käytä kuutioita salaateissa, nuudelijutuissa, cocktail-paloissa...

Paahdettu tofu

n. 250 g kiinteää tofua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kääri tofu keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin ja painele kevyesti niin, että tofusta irtoaa vähän nestettä.

Leikkaa tofu isoiksi kuutioiksi, sekoita joukkoon öljy, suola ja pippuri ja levittele kuutiot uunipellille.

Paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia ja käänetele kuutioita paistamisen puolivälissä.

Turkkilaiset munat

Tunnustus: olen tosi kehno paistamaan kananmunia. Munakas, munakokkeli, keitetyt ja uppomunat kyllä onnistuvat sangen hyvin. Uppomunat ovat varmaan suosikkejani, niissä on jotain ihanan ylellistä. Erityisen ihania uppomunat ovat, kun ne tarjoilee turkkilaiseen tyyliin jogurttilammikossa mausteisen voisulan hunnuttamina ja kera rapeakuorisen maalaisleipälohkareen.

Uppomunien tekemisen vaikeutta on liioiteltu ja paljon. Kokemukseni mukaan munien ei tarvitse olla kovinkaan tuoreita ja on käynyt niinkin, että keitinvesi on joskus päässyt vähän kiehumaan ilman mitään vahinkoa. Ainoa kerta, kun uppomunani ovat epäonnistuneet on se, kun unohdin laittaa etikkaa keitinveteen. Helppoa kuin heinänteko!


Turkkilaiset munat 2:lle

Kastike:
3/4 dl turkkilaista jogurttia
1/2 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

Voisula:
1 rkl voita
1/4 tl (savu)paprikajauhetta
ripaus chiliä
6 isoa salvianlehteä hienonnettuna

Uppomunat:
4 munaa
etikkaa

Lisäksi:
maalaisleipää

Sekoita jogurttikastikkeen aineet ja levitä kastike kahdelle lautaselle.

Sulata voi pienellä pannulla tai esim. metallisessa desimitassa. Kun voi on sulanut, lisää paprikajauhe ja chili pannulle ja kuumenna kunnes voi kuplii. Lisää joukkoon salvia, sekoittele hetki ja siirrä syrjään.

Kaada matalaan kattilaan vettä ainakin 15 sentin syvyydeltä. Lorauta joukkoon etikkaa puolisen desiä. Kuumenna, kunnes vesi alkaa kuplia kattilan pohjalla, tähän tyyliin:

Riko munat yksitellen pieneen kuppiin (itse käytän desimittaa), upota mitta melkein veteen ja kippaa nopsalla liikkeellä muna veteen. Kun viimeinen muna on upoksissa, ota 4 minuuttia aikaa ja vahdi haukan lailla ettei vesi ala kiehua.

Munia voi vähän erotella kattilassa lusikan avulla, jos ne meinaavat vallan yhtyä. Jos käytössäsi on pieni kattila, kannattaa kypsentää munat parissa erässä.

Nosta munat reikäkauhalla vedestä ja asettele lautasille jogurtin päälle (tai käytä kauhaa ja kippaa munat ensin paperilla vuoratulle lautaselle, kuten itse reikäkauhattomana teen). Kaada päälle voisula ja ripottele muutama suolakide. Tarjoa lisäksi leipää.

7 kilon impulssiostos

Olimme muutama viikko sitten häissä Pohjanmaalla. Retkeä varten vuokrasimme auton viikonlopuksi ja sunnuntaina Jyväskylään palattuamme lähdimme pikkuiselle ajelulle. Koska auto kerran oli käytössä, niin suuntasimme ruokaostoksille automarkettiin.

Mielestäni jättimarketeissa on kiehtovaa ja eksoottista asioida, keskustan autoton asukki kun tekee sellaista niin kovin harvoin. Vaeltelin loputtomilla käytävillä pitkään ja tutkin tarjoomaa hartaasti. Koko kaupan kierrettyäni ostoskoristani löytyi kuitenkin vain 2 purkkia tuorepuristettua veriappelsiinimehua (2 yhden hinnalla!) ja 2 pussia Kettlen perunalastuja (honey BBQ ja cheddar-punasipuli).

Suuntasin kassoille. Reittini kulki pakastealtaiden välistä ja huomioni kiinnitti valtava plakaatti: "Kokonainen pakastettu luomukalkkuna 4 euroa kilo". Oooh, mitä ihmettä, onko Pajuniemellä kotimaista luomukalkkunaa ja onpas edullista, tämmöistä on saatava!

Kalkkunat olivat seitsenkiloisia pakastettuja jöötejä, joten saletisti olisi jäänyt ostamatta jos olisin ollut fillarilla liikenteessä. Autoilu on epäeettistä siis mitä moninaisimmin tavoin... No, sen enempää miettimättä punnersin kalkkunan ostoskoriin, kyyditsin sen kotiin ja sulattelin jääkaapissa nelisen vuorokautta.

Kalkkunan valmistuksen tueksi vilkuilin Martha Stewartin ohjetta (jota en tähän hätään löytänyt linkitettäväksi): sulanut tipu täytettiin sitruunalla, sipulilla, valkosipulilla, yrteillä ja mausteilla, pintaan hierottiin voita, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen päälle heitettiin voissa ja valkkarissa liotettu harsokangas. Paistamiseen taisi mennä nelisen tuntia ja puolen tunnin välein päälle sudittiin voi-viinilientä.

Ihan kiehtova ja yllättävän maukas kokemus, mutta jäänee kuriositeetiksi. Ja voin kertoa, että 7 kilon kalkkunassa on ihan helvetisti syötävää. Meiltä löytyy kalkkunaa pakastimesta ja kalkkunaa on tungettu wrappeihin, munakkaisiin, pastoihin ja voileipiin. Yleensä syön eläinproteiinia harvoin, joten viikon kalkkunakuuri oli monella tavalla kovin raskas. Tänään on ensimmäinen kalkkunaton päivä ja ruokalistalla on mansikoita ja lehtikaaliraksuja, aah!