maanantai 15. lokakuuta 2012

Hehkutus: lehtikaali


Olen ollut lehtikaalifanaatikko siitä lähtien, kun vuosia sitten löysin pussillisen tätä jaloa vihreää vihannesta Jyväskylän Mestarin Herkun vihannesosastolta. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta kaalista, mutta Kuukle kertoi, että lehtikaali on sangen suosittu raaka-aine maailmalla. 

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että lehtikaali on vanhimpia Pohjolassa viljeltyjä kaalilaajeja. Se on viljellyistä kasveista ravintorikkaimpia ja sopii loistavasti viljeltäväksi pohjoiseen ilmastoon. Minne, miksi ja milloin lehtikaali sitten Suomesta katosi, voi vain ihmetellä. 

Lehtikaali on kuitenkin tekemässä paluuta, ou jee! Ruokamediassa on alettu kohista tästä ihanaisesta supervihanneksesta ja kesällä äitini viljelypalstalla vieraillessa huomasin, että melkein jokaisella palstalla nökötti tuuhea lehtikaalipuska. 

Kaupan vihannesosastolla buumi ei vielä ainakaan täällä Jyväskylässä näy, vaan keskustan ainoa lehtikaaliapaja on edelleen Mestarin Herkku. Jos en olisi tällainen urbaani luonnosta vierautunut nyhverö, perustaisin välittömästi lehtikaali-, mangoldi- ja kurpitsafarmin ja tienaisin miljoonan.

Vaikka lehtikaali ravintosisältönsä puolesta onkin silkkaa superia, itselleni tärkeintä on se, että se on mun mielestä maukas ja monipuolinen raaka-aine. Raakana sitä voi tunkea viherpirtelöön tai silputa salaattiin. Höyrytettynä, kera oliiviöljyn, suolan ja pippurin, se on mahtava kasvislisäke. Sitä voi käyttää wokeissa, keitoissa, muhennoksissa, munakkaissa. Tässä blogissa on aiemmin tehty lehtikaalista keittoa, leipää ja raksuja:


Lehtikaalisesonki jatkuu hyvässä lykyssä jouluun asti, mutta yleensä saatavuus on tyssännyt jo marraskuussa. Kehoitankin sinua, hyvä lukija, kiiruhtamaan mahdollisemman pikaisesti lehtikaaliostoksille. Lupaan jakaa lähiviikkoina loputkin pistämättömät lehtikaalireseptini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti