Eräs ystäväni kysyi, sattuuko mulle koskaan epäonnistumisia keittiössä. Hah. Hah hah haa. Kysy vaan, kuinka paljon! Yleensä ne liittyvät leipomiseen, mutta kyllä ihan tavallisen papusopan keittämisessäkin on tullut takkiin. Tässä muutama esimerkki.
Ylin kuva: kesäkurpitsa-juustopaistos
Ohje vaikutti lupaavalta; juuri sellainen muutamasta ihanasta raaka-aineesta valmistettava simppeli ateria, jollaiset ovat suosikkejani. Keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa, juustoa ja basilikaa, mmmm. No, ensinnäkin paistos oli ainakin kaksi kertaa niin kauan uunissa, kuin ohjeessa opastettiin ja silti keltaiset kesäkurpitsat jäivät raa'ahkoiksi. Vaikka laatikkoon tuli reilusti sekä mozzarellaa että parmesania, se maistui silti ikävän terveelliseltä. Parasta paistos oli seuraavana päivänä, kun upotin sen munakkaaseen kera reilun määrän suolaa, mustapippuria ja tuoretta basilikaa.
Keskimmäinen kuva: chili-sesamöljykurkut
Teen aina silloin tällöin kiinalaisia kurkkuja: valkosipulimurskaa kuullotetaan öljyssä, öljy kaadetaan suikaloidulle kurkulle, sekaan suolaa ja jääkaappiin jäähtymään. Vaihtelun vuoksi ajattelin kokeilla chili-sesamöljyversiota. Oli jotenkin tunkkaista ja ikävän makuista. Pysyttelen vakio-ohjeessani.
Alin kuva: mustapapukeitto
Ohje vaikutti tässäkin lupaavalta: mustapapuja, tomaattia, jeeraa, chiliä, limeä korianteria... Mutta ei, niin ei. Tein keittoa kahdesti, kun en uskonut, että noin huippuaineista valmistettu soppa voisi olla mitään muuta, kuin, no, huippua. Vaikka tuplasin maustemäärät, oli silti pliisua. Ja sauvasekoittimella surauttamisen jälkeen sopan tekstuuri oli jotenkin ikävän rakeinen ja möykykäs. Ei riittänyt puhtia kolmanteen kokeilukertaan, onhan maailma täynnä toinen toistaan ihkumpia, kokkaamista odottavia soppareseptejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti