maanantai 26. marraskuuta 2012

Juustoritarit


Eräs ystäväni teki joskus ennen muinoin useasti juustoritareita. Ehkä hän tekee niitä vieläkin, mutta minulle niitä ei ole tarjoiltu ainakaan kymmeneen vuoteen. Juustoritarit ovat mahtavia, joten on ihan itse pitänyt tarttua paistinlastan varten. Muutamana marraskuisena sunnuntaiaamuna meillä onkin syöty cheddar-ritareita. Rapeita päältä ja möhnäisen juustoa valuvia sisältä. Nam.


  • Olen itse kokeillut tehdä ritareita vasta cheddarista, mutta varmaan mustaleimainen emmental, gouda ja muut pitkään kypsytetyt kovat juustot toimivat hyvin. Tai vuohenjuusto, jolloin sinapin voi korvata vaikka punaisella pestolla. Jos kotoa on löytynyt tomaatteja, olen leikannut niitä hyvin ohuiksi viipaleiden leipien väliin. Eli ei muuta kuin täytteitä varioimaan, joukkoon sopii varmaan niin leikkeleet, tapas-kasvikset, suolakurkku kuin karamelisoitu sipulikin.
  • Ohjen määrät ovat osastoa "suurin piirtein", kun harvoin tällaisia ruokia tehdessä tulee mittoja käytettyä.


Juustoritarit 4:lle

8 viipaletta (paahto)leipää
Dijon-sinappia
n. 100 g juustoraastetta

n. 1 dl ravaista maitoa
1 muna
oliiviöljyä
voita

Levitä leipien toiselle puolelle kevyesti sinappia ja jaa juusto neljälle leivälle. Asemoi toiset neljä leipää kanneksi ja liiskaa leipiä litteämmiksi.

Sekoita maito ja muna, kääntele leivät siinä ja paista oliiviöljy-voiseoksessa kummaltakin puolelta nätin väriseksi.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kuuma siideri


Tykkään kovin glögistä, mutta kun sen tarjoilu ja juominen on keskittynyt niin intensiivisesti parille talvikuukaudelle, niin joskus saattaa tulla ihan pienen pieni glögiöveri.

Populaarikulttuurin kautta tutuksi tullut hot mulled cider, tuo pohjoisamerikkalaisten glögi, onkin mukavaa vaihtelua perinteiselle punaiselle glögille. Mausteet ovat kummassakin suurin piirtein samat, kuuma siideri tehdään kuitenkin - nimensä mukaisesti - omenasiideripohjaan.

Jenkeissä omenasiiderin ja omenamehun ero on yleensä se, että siiderillä tarkoitetaan suodattamatonta ja pastöroimatonta omenamehua, kun taas mehulla tarkoitetaan suodatettua ja pastöroitua omenamehua. Olen keitellyt mausteita myös ihan perinteisissä Alkon brittiläisissä ja ranskalaisissa kuivissa siidereissä, mutta eniten tykkään juuri mehupohjaisesta juomasta. Halutessaan sitä voi terästää esim. Jaloviinalla tai tummalla rommilla.

Kuuman siiderin kanssa voi hyvin tarjota samoja epäterveellisyyksiä kuin perinteisen glöginkin. Oma suosikkini on yhdistelmä ohuet piparkakut + sinihomejuusto + voissa ja intiaanisokerissa paistetut päärynät + paahdetut pähkinät.


  • Mausteita voi hyvin varioida, monissa ohjeissa käytetään esim. muskottipähkinää.


Kuuma siideri 4:lle

1 l tuorepuristettua omenamehua
1 kanelitanko
4 neilikkaa
4 kardemummansiementä kevyesti murskattuna
4 maustepippuria
1 tähtianis TAI puolikkaan luomuappelsiinin kuoren keltainen osa
4 siivua inkivääriä
(1 rkl vaahterasiirappia, fariinisokeria, intiaanisokeria tms. makeutusta)

Laita kaikki ainekset kattilaan ja hauduttele kannen alla reilu 10  minuuttia.

Siivilöi ja tarjoile.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hehkutus: Mini Marzipan Butter Stollen


Olen sitä marginaalista suomalaista kansanosaa, jonka mielestä marsipaanijutut ovat ihan mahtavia. Yleensäkin kaikki mantelijutut ovat mahtavia, vakkarivälipalanikin on kourallinen manteleita ja omena. Ongelma on se, että kotimaisilla markkinoilla ei ole lainkaan tarpeeksi laadukkaita tuotteita meille marsipaani-ihmisille. Kun sellaisia löytyy, koen velvollisuudekseni julistaa marsipaanista ilosanomaa kaikelle kansalle.

Saksalaiset ovat tunnetusti marsipaanikansaa, ja viime syksynä sain nerokkaan päähänpiston lähteä katsastamaan Lidl'n marsipaanitarjonnan. Etsivä palkitaan ja löysin aivan mielettömän ihkun sesonkiherkun, Mini Marzipan Butter Stollenin. Söpöt pikkustollenit ovat makunsa puolesta hyvin lähellä mantelimassatäytteistä rusinalaskiaispullaa, koostumus on vaan erilainen. Jos osaisin leipoa, yrittäisin kräkätä tämän taivaan mannan herkkukoodin monistettavaksi, mutta koska olen surkea ja saamaton leipuri, hamstraan Liitelin laarit tyhjiksi niin kauan kuin stolleneita riittää.

Ja kun stollensesonki on ohitse, manteliaddikti ruokkii sokerin- ja rasvanhimoaan tietenkin mantelicroissanteilla!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lehtikaaliriisi


Lehtikaaliriisi on ollut jo muutaman syksyn ajan suosikkiruokiani. Olen kirjannut ruutupaperille summittaisia ohjeita ja reseptin alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Äsken kuukkeloin kale rice recipe ja ensimmäisenä hakutuloksena sain Gwyneth Paltrow's healthy fried rice recipe... En tiedä, onko oma ohjeeni alunperin Hollywood-tähden vai kenen, mutta raaka-aineiltaan menevät Gwynnien ja mun ohjeet melkein yksi yhteen. Gwynethin resepti löytyy ainakin täältä, omani tuosta alta.

Lehtikaaliriisi sopii hyvin lisäkkeeksi esim. teriyakilohelle tai sitä voi kasata ison keon lautaselle ja kipata päälle uppomunan.


Lehtikaaliriisi 4:lle

2,5 dl pitkäjyväistä ruskeaa riisiä kypsennettynä (huom: käytän aina tätä metodia!)

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnttuna
150 g lehtikaalia lehtiruoti poistettuna ja silputtuna
1 dl vettä
2 rkl soijakastiketta

Kuullota sipulia pari minuuttia oliiviöljyssä. Lisää valkosipuli ja jatka muutama minuutti.

Lisää pannulle lehtikaali ja jatka paistamista muutama minuutti.

Kaada pannulle vesi, peitä kannella tai foliolla, madalla lämpöä ja hauduttele kymmenisen minuuttia.

Lisää kypsä riisi pannulle, paistele pari minuuttia, mausta soijalla ja sekoita hyvin.

Niksinurkka: riisin keittäminen

Pitkäjyväisen tumman riisin keittäminen on mielestäni ihmeellisen vaikeaa. Paketissa ilmoitettu keittoaika ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä, jotta riisi ehtisi kypsyä. Erityisen raivostuttavaa on se, että veden pitäisi imeytyä kokonaan riisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa omissa riisinkeittopuuhissani sitä, että kattilasta on vesi loppunut, riisi on edelleen raakaa, lisään vettä, vahdin haukan lailla koska vesi alkaa kiehua, sekoitan, maistelen kypsyyttä, unohdan riisikattilan, riisi palaa pohjaan ja on parhaassa tapauksessa edelleen raakaa.

Löysin saveur.comista Perfect Brown Rice -ohjeen, jonka metodilla riisin keittäminen on onnistunut aina kerrassaan täydellisesti. Jos touhu vaikuttaa naurettavalta piperrykseltä ja olet tyytyväinen keitettyyn riisiisi, ymmärrän toki. Muille: kandee kokeilla!


Keitetty pitkäjyväinen tumma riisi 4:lle

2,5 dl riisiä
3 l vettä
ripaus suolaa

Laita kattilaan 3 litraa vettä ja kuumenna kiehuvaksi.

Kaada riisi lävikköön ja huuhtele kylmän veden alla n. 30 sekuntia.

Kaada riisi kiehuvaan veteen, sekoita kerran ja anna kiehua ilman kantta 30 minuuttia.

Kaada riisi lävikköön, valuta n. 10 sekuntia ja kippaa takaisin tyhjään kattilaan. Älä nosta kattilaa takaisin liedelle, vaan asemoi se esim. pannunaluselle, peitä kannelle ja anna jälkikypsyä 10 minuuttia.

Sekoita valmis riisi irtonaiseksi haarukan avulla ja mausta suolalla.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Fenkolisalaatti


Fenkoli on yksi niistä kasviksista, jota en oikein osaa käyttää. Voissa haudutettuna se on tietysti ihanaa, mutta varsinkin tuoreen fenkolin käyttö on jäänyt vähemmälle.

Törmäsin tovi sitten Simply Recipes -saitilla julkaistun Shaved Fennel Salad -reseptiin ja voin ilmoittaa, että nyt repertuaariini kuuluu kaksi fenkoliruokaa: voissa haudutettu fenkoli sekä fenkolisalaatti.

Resepti on ilmeisesti alunperin South Beach Diet -nimisestä opuksesta. Kalan kyljessä salaatti on täydellistä ladies who lunch -osastoa ja toimisi varmaan hyvin myös joulun kalapöydässä.


  • Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty 1/8 teelusikallinen tuoretta timjamia, mutta itse en viitsi moisen määrän takia ostaa kokonaista timjamiruukkua. Käytän annetuista ohjeista poiketen myös mustapippuria, koska why not?


Fenkolisalaatti 2-4:lle

1 fenkoli mahdollisimman ohueksi viipaloituna
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl silopersiljaa hienonnettuna
2 rkl parmesanlastuja
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki aineet.

torstai 18. lokakuuta 2012

Minestronekeitto

Iik, kauhea kuva. Taas. Menkööt. Taas.

Lupasin lehtikaalihehkutuksessa jakaa muutaman lehtikaaliohjeen. Ensimmäisenä laitan jakoon perinteisen minestronekeiton ohjeen.

Inspiraationa omalle minestronelleni on toiminut Jamie Oliverin Alaston kokki -kirjasta löytynyt ohje. Jostain kumman syystä Jamie ei laita keittoonsa papuja, vaikka ne perinteisesti ovatkin yksi keskeisistä minestronen raaka-aineista. Minun sopassani papuja on AINA, niin tässäkin versiossa.


  • Lehtikaalin sijasta tai lisäksi keittoon voi laittaa kurttukaalia tai ihan tavallista keräkaaliakin. Lehtikaalissa on kuitenkin sitä jotain, joka tekee keitosta vähän erityisen.
  • Borlottipavut ovat ilmeisesti jonkinlainen virallinen minestronepapu, mutta käytän yleensä mustasilmäpapuja, koska niitä meidän pakkasesta löytyy keitettynä melkein aina.
  • Tykkään miniruispastasta keiton joukossa, mutta mikä tahansa pasta käy. Joskus olen pilkkonut joukkoon lasagnelevyjäkin, kun muuta ei ole kaapista löytynyt ja hyvin toimii. 


Minestronekeitto 6-8:lle

3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli karkeasti pilkottuna
3 porkkanaa viipaloituna
1-2 lehtisellerin vartta viipaloituna TAI 1 tl sellerinsiemeniä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna TAI 1 tl kuivattua
500 g tomaattimurskaa (esim. Pirkka luomu tai Mutti)
10-15 dl vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta
150 g lehtikaalia ruoti poistettuna ja pilkottuna
3-4 dl kypsiä borlotti- tai mustasilmäpapuja
1 dl (miniruis)pastaa
reilu 1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
parmesania lastuina tai raasteena

Kuullota sipulia, porkkanaa, selleriä, valkosipulia ja rosmariinia keskilämmöllä oliiviöljyssä n. 10 minuuttia. 

Lisää tomaattimurska, vesi ja kasvisliemijauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia.

Lisää lehtikaali ja jatka hauduttamista n. 10 minuuttia.

Lisää pavut ja pasta, anna kiehua hiljakseen, kunnes pasta on kypsää.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa parmesanin kanssa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Hehkutus: lehtikaali


Olen ollut lehtikaalifanaatikko siitä lähtien, kun vuosia sitten löysin pussillisen tätä jaloa vihreää vihannesta Jyväskylän Mestarin Herkun vihannesosastolta. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta kaalista, mutta Kuukle kertoi, että lehtikaali on sangen suosittu raaka-aine maailmalla. 

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että lehtikaali on vanhimpia Pohjolassa viljeltyjä kaalilaajeja. Se on viljellyistä kasveista ravintorikkaimpia ja sopii loistavasti viljeltäväksi pohjoiseen ilmastoon. Minne, miksi ja milloin lehtikaali sitten Suomesta katosi, voi vain ihmetellä. 

Lehtikaali on kuitenkin tekemässä paluuta, ou jee! Ruokamediassa on alettu kohista tästä ihanaisesta supervihanneksesta ja kesällä äitini viljelypalstalla vieraillessa huomasin, että melkein jokaisella palstalla nökötti tuuhea lehtikaalipuska. 

Kaupan vihannesosastolla buumi ei vielä ainakaan täällä Jyväskylässä näy, vaan keskustan ainoa lehtikaaliapaja on edelleen Mestarin Herkku. Jos en olisi tällainen urbaani luonnosta vierautunut nyhverö, perustaisin välittömästi lehtikaali-, mangoldi- ja kurpitsafarmin ja tienaisin miljoonan.

Vaikka lehtikaali ravintosisältönsä puolesta onkin silkkaa superia, itselleni tärkeintä on se, että se on mun mielestä maukas ja monipuolinen raaka-aine. Raakana sitä voi tunkea viherpirtelöön tai silputa salaattiin. Höyrytettynä, kera oliiviöljyn, suolan ja pippurin, se on mahtava kasvislisäke. Sitä voi käyttää wokeissa, keitoissa, muhennoksissa, munakkaissa. Tässä blogissa on aiemmin tehty lehtikaalista keittoa, leipää ja raksuja:


Lehtikaalisesonki jatkuu hyvässä lykyssä jouluun asti, mutta yleensä saatavuus on tyssännyt jo marraskuussa. Kehoitankin sinua, hyvä lukija, kiiruhtamaan mahdollisemman pikaisesti lehtikaaliostoksille. Lupaan jakaa lähiviikkoina loputkin pistämättömät lehtikaalireseptini.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Paahdetut kasvikset


Sosiaalisen median luopio a.k.a. bloggaajanne on täällä taas. Tämmöistä tämä harrastustoiminta on - joskus ei vaan ehdi tai saa aikaiseksi.

Syksyn tunnistaa monestakin seikasta: ilma viilenee, ulkokasviston vihreys muuttuu ruskan kautta vehreyttömyydeksi, Fasun joulusuklaa ja glögi ilmestyvät ruokakauppaan, roséviini ja auringonlasku vaihtuvat punaviiniksi ja kynttilänhämyksi. Pistämätön indikaattori on myös kuvien muuttuminen täällä blogissa entistäkin surkeammiksi. Energiasäästölamppu + kännyräpsy + laiskuus = kaamea kuva. Ravintolakoulussa saatu oppi "uuni kaunistaa" onkin muuttunut toiveikkaaseen "Instagram kaunistaa" -muotoon.

Paahdetut kasvikset ovat superhelppo, terveellinen ja monipuolinen syysruoka. Luultavasti en tarjoa kenellekään mitään uutta pistämättömän reseptini kanssa, mutta menkööt alkulämmittelystä ja seuraavalla kerralla jotain sähäkämpää.

  • Paahdetut kasvikset ovat mainio lisäke melkein mille tahansa ruoalle, mutta itse tykkään syödä niitä ison kasan pääruokana kera jonkun proteiinin (esim. feta, vuohenjuusto, tofu, kala).
  • Kasvikset voi maustaa ennen uunia esim. jeeralla ja korianterilla, kuivatuilla yrteillä, savupaprikalla jne.
  • Uunin jälkeen päälle voi heitellä jotain tuoretta vihreää, kuten pinaattia, rucolaa tai basilikaa.
  • ÄLÄ NUUKAILE ÖLJYN KANSSA!

Paahdetut kasvikset 2-4:lle

n. 1 kg kasviksia (esim. kesäkurpitsa, kurpitsa, munakoiso, herkkusieni, tomaatti, sipuli, valkosipuli, retiisi, paprika, ruusukaali, kukkakaali ja parsakaali)
1/2 - 1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Sekoita niiden joukkoon huolella öljy ja mausteet.

Levitä uunipellille yhteen kerrokseen ja paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kääntele kasviksia paahtamisen puolivälissä.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Merguez-maustetut lammaspyörykät


Luin jostain, että lammasta olisi kannatettavampaa syödä syksyllä kuin keväällä. Syyslampaat ovat saaneet kirmata kesän ulkona niittykasveja syöden, kun taas kevätlampaat on kasvatettu sisällä keinovalossa ja rehulla. Lammasohjetta siis kehiin.

Lähi-Idässä ja pohjoisessa Afrikassa lampaan- ja/tai naudanlihasta valmistettua mausteista makkaraa kutsutaan nimellä merguez. Sitä syödään grillattuna cous cousin kanssa, upotetaan patoihin, tungetaan pitaleipiin jne. Olen törmännyt ko. makkaraan Pariisissa, mutten täällä Suomen Jyväskylässä. Sen sijaan olen tehnyt lampaanjauhelihasta merguez-maustettuja pihvejä tai pyöryköitä. Lisäksi vaikka kvinoaa ja paahdettuja kasviksia tai käytä (kuten kuvassa) hampurilaisen täytteenä yhdessä grillatun munakoison ja tahinikastikkeen kanssa.


Merguez-maustetut lammaspyörykät 2-4:lle

0,5 tl jeeransiemeniä
0,5 tl korianterinsiemeniä
0,5 tl fenkolinsiemeniä
400 g jauhettua lampaan- tai karitsanlihaa
1 tl savupaprikajauhetta
ripaus chilijauhetta
1 tl suolaa
0,5 dl tuoretta korianteria jauhettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Paahda jeeran-, korianterin- ja fenkolinsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat väriä ja alkavat tuoksua ihanalta.

Sekoita kaikki aineet hyvin ja muotoile niistä pihvejä tai pyöryköitä.

Kypsennä öljyssä paistinpannulla tai öljyllä voideltuna uunissa 200 asteessa 25 minuuttia.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kvinoaa ja paahdettuja kasviksia


Se on sitten syksy, lempivuodenaikani. Ja seuraavaksi kerron kvinoasalaatista, yhdestä lempiruoastani.

Ensin sananen kvinoasta. Kvinoa on luontaisesti gluteenitonta ja siinä on runsaasti proteiinia ja kivennäisaineita. Omalta kannaltani tätä tärkeämpää on se, että se maistuu hyvältä ja tuntuu hauskan napsuvalta suussa.

Kvinoan valmistaminen on vaikuttanut mielestäni hankalalta: sitä pitää huuhdella perusteellisesti ennen keittämistä ja siemenet ovat ärsyttävästi niin pieniä, että ne karkailevat siivilän rei'istä. Joidenkin mukaan kvinoaa pitäisi myös liottaa, valuttaa pitkään, paahtaa ja sitten vasta keittää. Perusteellinen huuhtelu on tarpeen, jotta kvinoan pinnalla oleva kitkeränmakuinen saponiini saadaan pois.

Itse olen aivan liian laiska moiseen ruljanssiin ja keitän kvinoani sinällään, ilman huuhtelemista, liottamista, valuttamista ja paahtamista. Sen sijaan huuhtelen kypsän kvinoan lävikössä ja valutan sitä sen jälkeen muutaman minuutin, enkä ole huomannut maussa minkäänlaista kitkeryyttä. Mutta en toki vastusta niitä, jotka haluavat edetä pitkän kaavan mukaan!

Mutta nyt salaattiin. Tykkään sellaisista ruoista, joita voi muokata helposti sen mukaan, mitä jääkaapista ja kuiva-ainekaapista löytyy. Kvinoasalaatti on juuri sellainen mahtiruoka:

  • Kvinoan tilalla voi käyttää cous cousia tai vaikka ohraa.
  • Paahdettuja kasviksia voi varioida: kokeile paahtaa kukka-, parsa- tai ruusukaalia, parsaa, retiisiä, kirsikkatomaatteja... Tai korvaa paahdetut kasvikset taboulehin tapaan tuoreella kurkulla, paprikalla ja tomaatilla.
  • Persiljan sijasta on ihan ok käyttää muita yrttejä, ainakin minttu ja basilika toimivat hyvin.
  • Fetan lisäksi tai korvaajana voi käyttää vuohenjuustoa, tofua, pähkinöitä, kikherneitä jne.
  • Jos kaapistasi löytyy oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, marinoituja artisokansydämiä tms. - heitä niitä reippaasti vaan joukon jatkoksi.

Sapuska maistuu hyvältä niin kuumana, huoneenlämpöisenä kuin kylmänäkin ja viihtyy mainiosti jääkaapissa useammankin päivän. 


Kvinoaa ja paahdettuja kasviksia 5-8:lle

3 dl kvinoaa

Kastike:
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl juustokuminensiemeniä
1 iso tomaatti
1 pieni (puna)sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa
mustapippuria

Paahdetut kasvikset:
1 keskikokoinen munakoiso
1 pienehkö kesäkurpitsa
2 punaista paprikaa
2 pientä sipulia
0,5-1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
200 g fetajuustoa
tuoretta persiljaa

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi.

Paahda sinapin- ja juustokuminansiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä niin kauan, että siemenet saavat vähän väriä ja alkavat tuoksua mahtavalta.

Pilko kastikkeeseen tulevat kasvikset jotenkuten, yhdistä kaikki kastikkeen raaka-aineet ja soseuta ne blenderillä tai sauvasekoittimella. Sekoita kastike kvinoaan ja anna maustua kasvisten paahtamisen ajan.

Pilko paahdettavat kasvikset reiluiksi paloiksi. Sekoita huolella kasvisten joukkoon öljyä, suolaa ja pippuria. Kesäkurpitsa ja erityisesti munakoiso imevät öljyä valtaavasti, joten pidä huolta että kaikki kasvikset saavan kunnon öljykylvyn. Levitä kasvikset tasaisesti uunipellille ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Kääntele kasviksia paistamisen puolivälissä.

Sekoita kypsät kasvikset kvinoaan, murustele päälle fetaa ja pilko reilusti tuoretta persiljaa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Jäähtyvän liemen kala


Jäähtyvässä liemessä kypsentäminen on ilmeisesti melko yleinen kalanvalmistustapa Norjassa ja Ruotsissa. Kypsentää voi joko annospaloja, kokonaisia fileitä tai jopa kokonaisia kaloja. Itse olen kokeillut vasta lohen kypsentämistä, mutta koska se onnistui älyttömän hyvin, olen avoin kaikenlaisille kalavaihtoehdoille.

Jäähtyvässä liemessä kypsentäminen on superhelppoa, esim. ylikypsymisen vaaraa ei ole. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että lientä on sen verran, että kalat peittyvät siihen kokonaan. Jos liemen riittävyys epäilyttää, voi kaloja mallailla kylmään liemipohjaan ja lisätä vettä sen verran, että kaikki on kunnolla peitossa.

Kaikissa ohjeissa nahka käsketään poistaa kaloista vasta kypsennyksen jälkeen, mutta itse olen keittiössä kiireessä hosuessani poistanut nahan vahingossa jo ennen kypsennystä. Mielestäni tällöin ainoa haitta on se, että isoja, kypsiä kalapaloja on vähän hankala onkia ehjänä kattilasta.

Kalan voi tarjota joko lämpimänä tai kylmänä. Jos tarjoaa kalan lämpimänä, voi liemestä jättää halutesaan etikan ja sokerin pois. Lämpimän kalan kylkeen voi duunata vaikka perinteisen munakastikkeen ja kylmälle kalalle passaavat erilaiset kylmät majoneesi- tai hapanmaitopohjaiset soossit, joiden maustamiseen voi käyttää tilliä, piparjuurta, ruohosipulia...

Lohen ohjeessa olen yhdistellyt netistä löytämiäni eri reseptejä. Jogurttikastike on raavittu kasaan ihan vaan jääkaapista löytyneistä aineksista, mutta laitetaan sekin nyt tiedoksenne.


Jäähtyvän liemen lohi 2-4:lle

n. 400 g fileoitua lohta

Liemi:
1,25 l vettä
2 rkl suolaa
3 rkl sokeria
1 dl valkoviinietikkaa
6 mauste- tai valkopippuria
2 laakerinlehteä
1 (puna)sipuli kuorittuna ja isoksi pilkottuna
1 porkkana kuorittuna ja pilkottuna

Jogurttikastike:
2 dl turkkilaista jogurttia
50 g mikroterällä raastettua parmesania
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
reilusti hienonnettua ruohosipulia

Laita kaikki liemen ainekset laakeapohjaiseen kattilaan, kuumenna ja anna kiehua matalalla lämmöllä viitisen minuuttia.

Poista sillä välin lohesta ruodot ja leikkaa kala annospaloiksi. Nahkaa ei tarvitse poistaa.

Laita kalapalat maltillisesti kiehuvaan liemeen nahkapuoli alaspäin, peitä kannella ja nosta liedeltä.

Jos tarjoat kalat lämpiminä, ovat ne kypsiä 20 minuutin hauduttamisen jälkeen.

Jos tarjoat kylmää lohta, anna kalan jäähtyä liemessä huoneenlämpöiseksi ja siirrä sen jälkeen kala liemineen jääkaappiin.

Sekoita kaikki jogurttikastikkeen aineet yhteen ja tarjoa kalan lisäkkeenä.

torstai 9. elokuuta 2012

Paahdetut tofukuutiot


Vielä pari vuotta sitten tofu oli überterveellisen raaka-aineen maineessa. Nyt ääni kellossa on muuttunut ja soijatuotteita yleensäkään ei pidetä optimaalisimpana mahdollisena ihmisravintona. Itse kulutan sen verran nuukasti soijatuotteita, että en ole jaksanut perehtyä keskusteluun juurikaan ja syön hyvällä halulla tofuni silloin kun sille päälle satun.

Olen joskus tehnyt jotain uunitofujuttuja, mutta en koskaan ole älynnyt paahtaa tofukuutioita ennen kuin törmäsin metodiin chow.com-saitilla. Chow'n videot ovat aivan järkyttävän koukuttavaa katsottavaa, suosittelen...

Kuvan salaatissa on muuten keltaista tomaattia, joten olen käyttänyt ihan maltillista kännyräpsysuodatinta, jos ihmettelit.

  • Chow'n videossa vinkataan, että tofukuutioihin voi sekoittaa uunista ottamisen jälkeen esim. pestoa, curry- tai barbeque-kastiketta. En tiedä miksi maustekastike pitäisi lisätä vasta uunistaottamisen jälkeen, itse taidan seuraavalla kerralla kokeilla maustamista ennen uuniinlaittamista.
  • Käytä kuutioita salaateissa, nuudelijutuissa, cocktail-paloissa...


Paahdettu tofu

n. 250 g kiinteää tofua
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kääri tofu keittiöpyyhkeeseen tai talouspaperiin ja painele kevyesti niin, että tofusta irtoaa vähän nestettä.

Leikkaa tofu isoiksi kuutioiksi, sekoita joukkoon öljy, suola ja pippuri ja levittele kuutiot uunipellille.

Paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia ja käänetele kuutioita paistamisen puolivälissä.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Turkkilaiset munat


Tunnustus: olen tosi kehno paistamaan kananmunia. Munakas, munakokkeli, keitetyt ja uppomunat kyllä onnistuvat sangen hyvin. Uppomunat ovat varmaan suosikkejani, niissä on jotain ihanan ylellistä. Erityisen ihania uppomunat ovat, kun ne tarjoilee turkkilaiseen tyyliin jogurttilammikossa mausteisen voisulan hunnuttamina ja kera rapeakuorisen maalaisleipälohkareen.

Uppomunien tekemisen vaikeutta on liioiteltu ja paljon. Kokemukseni mukaan munien ei tarvitse olla kovinkaan tuoreita ja on käynyt niinkin, että keitinvesi on joskus päässyt vähän kiehumaan ilman mitään vahinkoa. Ainoa kerta, kun uppomunani ovat epäonnistuneet on se, kun unohdin laittaa etikkaa keitinveteen. Helppoa kuin heinänteko!


Turkkilaiset munat 2:lle

Kastike:
3/4 dl turkkilaista jogurttia
1/2 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

Voisula:
1 rkl voita
1/4 tl (savu)paprikajauhetta
ripaus chiliä
6 isoa salvianlehteä hienonnettuna

Uppomunat:
4 munaa
etikkaa

Lisäksi:
maalaisleipää

Sekoita jogurttikastikkeen aineet ja levitä kastike kahdelle lautaselle.

Sulata voi pienellä pannulla tai esim. metallisessa desimitassa. Kun voi on sulanut, lisää paprikajauhe ja chili pannulle ja kuumenna kunnes voi kuplii. Lisää joukkoon salvia, sekoittele hetki ja siirrä syrjään.

Kaada matalaan kattilaan vettä ainakin 15 sentin syvyydeltä. Lorauta joukkoon etikkaa puolisen desiä. Kuumenna, kunnes vesi alkaa kuplia kattilan pohjalla, tähän tyyliin:


Riko munat yksitellen pieneen kuppiin (itse käytän desimittaa), upota mitta melkein veteen ja kippaa nopsalla liikkeellä muna veteen. Kun viimeinen muna on upoksissa, ota 4 minuuttia aikaa ja vahdi haukan lailla ettei vesi ala kiehua.

Munia voi vähän erotella kattilassa lusikan avulla, jos ne meinaavat vallan yhtyä. Jos käytössäsi on pieni kattila, kannattaa kypsentää munat parissa erässä.

Nosta munat reikäkauhalla vedestä ja asettele lautasille jogurtin päälle (tai käytä kauhaa ja kippaa munat ensin paperilla vuoratulle lautaselle, kuten itse reikäkauhattomana teen). Kaada päälle voisula ja ripottele muutama suolakide. Tarjoa lisäksi leipää.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

7 kilon impulssiostos


Olimme muutama viikko sitten häissä Pohjanmaalla. Retkeä varten vuokrasimme auton viikonlopuksi ja sunnuntaina Jyväskylään palattuamme lähdimme pikkuiselle ajelulle. Koska auto kerran oli käytössä, niin suuntasimme ruokaostoksille automarkettiin.

Mielestäni jättimarketeissa on kiehtovaa ja eksoottista asioida, keskustan autoton asukki kun tekee sellaista niin kovin harvoin. Vaeltelin loputtomilla käytävillä pitkään ja tutkin tarjoomaa hartaasti. Koko kaupan kierrettyäni ostoskoristani löytyi kuitenkin vain 2 purkkia tuorepuristettua veriappelsiinimehua (2 yhden hinnalla!) ja 2 pussia Kettlen perunalastuja (honey BBQ ja cheddar-punasipuli).

Suuntasin kassoille. Reittini kulki pakastealtaiden välistä ja huomioni kiinnitti valtava plakaatti: "Kokonainen pakastettu luomukalkkuna 4 euroa kilo". Oooh, mitä ihmettä, onko Pajuniemellä kotimaista luomukalkkunaa ja onpas edullista, tämmöistä on saatava!

Kalkkunat olivat seitsenkiloisia pakastettuja jöötejä, joten saletisti olisi jäänyt ostamatta jos olisin ollut fillarilla liikenteessä. Autoilu on epäeettistä siis mitä moninaisimmin tavoin... No, sen enempää miettimättä punnersin kalkkunan ostoskoriin, kyyditsin sen kotiin ja sulattelin jääkaapissa nelisen vuorokautta.

Kalkkunan valmistuksen tueksi vilkuilin Martha Stewartin ohjetta (jota en tähän hätään löytänyt linkitettäväksi): sulanut tipu täytettiin sitruunalla, sipulilla, valkosipulilla, yrteillä ja mausteilla, pintaan hierottiin voita, suolaa ja pippuria, jonka jälkeen päälle heitettiin voissa ja valkkarissa liotettu harsokangas. Paistamiseen taisi mennä nelisen tuntia ja puolen tunnin välein päälle sudittiin voi-viinilientä.

Ihan kiehtova ja yllättävän maukas kokemus, mutta jäänee kuriositeetiksi. Ja voin kertoa, että 7 kilon kalkkunassa on ihan helvetisti syötävää. Meiltä löytyy kalkkunaa pakastimesta ja kalkkunaa on tungettu wrappeihin, munakkaisiin, pastoihin ja voileipiin. Yleensä syön eläinproteiinia harvoin, joten viikon kalkkunakuuri oli monella tavalla kovin raskas. Tänään on ensimmäinen kalkkunaton päivä ja ruokalistalla on mansikoita ja lehtikaaliraksuja, aah!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Thai-kalaa


Olen aiemminkin puhunut pakastekalan ongelmallisuudesta: sitä on kätevää pitää pakastimessa hätävarana ja sitä on helppo löytää MSC-sertifioituna, mutta kun se maistuu aika kurjalta. Kalakeitto on tähän mennessä ollut mielestäni ainoa ruoka, jossa pakastekala toimii ihan kelvollisesti.

Ostin keväällä Lidlistä kilon pussin MSC-sertifioituja seitifileitä. Nyt kun pakastimeen pitää tehdä tilaa uudelle marjasadolle, on ollut pakko keksiä fisuille käyttöä. Olen ihmeissäni, liikuttunut ja onnellinen, koska onnistuin valmistamaan pakastekalasta aikas hyvän aterian! Ja helpon ja nopean! Maailman on todellakin saatava tietää tästä ihmeestä!

  • Kalana voi käyttää tuoretta valkolihaista kalaa, silloin kypsymisaika lienee minuutin-pari per puoli.
  • Jos kastiketta jää yli, saa siitä mainion pohjan thai-tyyliselle kala- tai kasviskeitolle. Tai korvaa osa (jasmiini)riisin keitinvedestä soosilla, sekin toimii eri hyvin.


Thai-kala 2:lle

Kastike:
2 dl kookosmaitoa
1 rkl maapähkinävoita (esim. Urtekram)
1 tl chilitahnaa (esim. sambal oelek)
1 rkl soijakastiketta
1 rkl kalakastiketta (nam pla)

2 isoa pakasteseitifilettä

Lisäksi:
limeä lohkoina
tuoretta kesäsipulia, korianteria tai basilikaa


Sekoita kaikki kastikkeen aineet isossa paistinpannussa. Laita pannu keskilämmölle liedelle ja kuumenna kannen alla, kunnes soossi poreilee.

Aseta jäiset fileet pannulle kastikkeeseen. Kalan ei tarvitse olla kokonaan kastikkeen peitossa. Peitä pannu kannella ja haudutele viitisen minuuttia. Käännä fileet ja jatka kypsennystä toiset 5 minuuttia.

Tarkista kypsyys, nosta kalat lautasille, kaada päälle kastiketta, ripottele hienonnettua kesäsipulia tai yrttejä ja asemoi pari limelohkoa sievästi lautasen reunalle.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Lime-jogurttijäätelö

Ostin jäätelökoneen! Se on surkea apparaatti, mutta on siitä huolimatta ollut melko ahkerassa käytössä. Itse asiassa niin ahkerassa, etten ole muistaakseni ostanut yhtäkään jätskiä tänä kesänä ja se on kuulkaa harvinaista. Jäätelöä voi toki tehdä ilman jäätelökonettakin, se vaatii vain enemmän aikaa ja touhuamista.


  • 2 limeä voi korvata 1 luomuappelsiinin tai -sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella.
  • Aikuisten jäätelöön voi lisätä reilulla kädellä vodkaa, rommia tai vaikka tequilaa.


Lime-jogurttijäätelö 2-4:lle

3 dl turkkilaista jogurttia
2 dl kuohukermaa
2 luomulimen mehu ja raastettu kuori
0,5 dl sokeria

Sekoita kaikki aineet ja kaada jäätelökoneeseen.

Jos teet jäätelöä ilman jäätelökonetta, vatkaa kerma ennen kuin lisäät sen muiden aineiden joukkoon. Kaada jäätelömassa pakastimen kestävään vuokaan ja sekoita massaa raivokkaasti haarukalla tunnin välein, kunnes jäätelö on jähmettynyt syöntikuntoon.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Raparperi-inkiväärilimonadi


Kuten olen aiemminkin maininnut, käytän raparperia sangen vähän. Tänä kesänä olen tehnyt pari kertaa raparperi-kookosjäätelöä (tästä lisää joku toinen kerta) ja raparperi-inkiväärilimonadia. Ilmeisesti paras raparperisesonki päättyy juhannukseen, mutta raparperilimppariin voi hyvin upottaa vähän jykevämpiäkin raparperinvarsia.

Ja kuten kaikki tiedämme, raparperin oksaalihappo sitoo kalsiumia eli raparperin kanssa olisi hyvä nauttia jotain kalsiumpitoista apetta. Tarkoittaa sitä, että raparperilimpan kyytipoikana olisi suositeltavaa nauttia esimerkiksi kermaleivos tai muhkea juustoleipä. Mitäpä sitä ei ihminen terveytensä vuoksi olisi valmis tekemään!


  • Itse tykkään muikeasta limpparista, mutta jos teet tätä lapsille tai olet makean ystävä, ainakin puolitoistakertaista sokerin määrä. Sokerin voi korvata jollain muulla makeutusaineella, kuten agavella tai stevialla.


Raparperi-inkiväärilimonadi

Siirappi:
5 dl vettä
n. 250 g raparperia pestynä ja pilkottuna (ei tarvitse kuoria)
n. 50 g tuoretta inkivääriä siivutettuna (jos luomu, ei tarvitse kuoria)
n. 1 dl sokeria

Lisäksi:
3 limen mehu
n. 1,5 l soodavettä

Laita kaikki siirapin aineet kattilaan ja hauduttele matalalla lämmöllä kannen alla kymmenkunta minuuttia.

Purista joukkoon 3 limen mehu, siivilöi ja jäähdytä siirappi. Säilytä jääkaapissa.

Valmista limonadia saat sekoittamalla n. 1 osan siirappia ja 3 osaa soodavettä.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Varhaiskaalisalaatti


Taas superhelppo - eikä kovin omintakeinen - ohje...

Varhaiskaaliaika on lyhyt ja meillä syödäänkin melkein joka päivä kaalisalaattia niin kauan kuin sesonki kestää. En mittaa koskaan kaalisalaattia varten aineita, joten suosittelen sinuakin etenemään freestylella, vaikka suurpiirteisiä mittoja ohjeeseen kirjasinkin.

Joskus jätän parmesanin pois tai korvaan tillin hienonnetulla sipulinvarrella, muuten olen melkoisen mielikuvitukseton kaalisalaattini suhteen. Ystäväni kertoi laittaneensa kaalisalaattiinsa sinapinsiemeniä ja valkopapuja, oli kuulemma hyvää.


Varhaiskaalisalaatti 2-4:lle

0,5 varhaiskaalia ohuina suikaleina
1 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 dl parmesanlastuja
0,5 dl hienonnettua tilliä

Sekoita kaikki aineet kulhossa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hiljaiseloa keittiössä


Silloin kun keittiössämme on viime aikoina laitettu ruokaa, ohjeita ei ole paljon vilkuiltu. Kasviksia on paahdettu, papuja marinoitu, salaatteja sekoiteltu ja jäätelömassaa työstetty fiiliksellä ja vähän sinne päin.

Tulen raportoimaan heti, kun keittiössä tapahtuu onnistuminen, jonka voi muuntaa jonkinlaiseksi ruokaohjeeksi.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Granola


Eräs ystäväni kertoi haluavansa kokeilla itsetehtyä mysliä. Myslin ohjeita oli löytynyt pilvin pimein, mutta kaikkiin oli tullut miljoonaa sorttia pähkinää, siementä, kuivahedelmää sun muuta. Mitä jos ei tykkääkään itsetehdystä myslistä tai sen tekeminen ei olekaan kivaa ja sitten kaapin perukoille jää kieriskelemään miljoonaa sorttia tyyriitä pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä sun muita?

Vastauksen ongelmaan tarjoaa kulinaristien raamattunakin tunnettu Frendit-keittokirja! Kyllä vain, "kulinaristien raamattu" oli tarkoitettu ironiaksi. Tässä vaiheessa pitänee tehdä selväksi myös se, että mysli tarkoittaa uunissa paahtamatonta hiutale-pähkinä-hedelmä-sekoitusta, kun taas uunissa paahdettua, rasvaista ja makeutettua versiota kutsutaan granolaksi. Olen siis tehnyt granolani viime vuosituhannelta asti Frendien ohjeella. Se on helppo, loputtomasti muunneltavissa, sisältää vain muutamaa raaka-ainetta ja mitähän vielä. Ai niin, ältsin hyvääkin se on!

Alkuperäisen ohjeen olen kadottanut, mutta muistaakseni siinä käytettiin myös vaniljatiivistettä. Olen myös vähän skaalannut raaka-aineiden määriä.


  • Hiutaleita voi käyttää jos jonkinmoisia ja osan voi korvata leseillä ja/tai vehnänalkoilla.
  • Kaikenlaiset pähkinät ja siemet toimivat myös hyvin.
  • Makeutuksen voi hunajan sijasta hoitaa ainakin vaahtera- tai ruokosiirapilla.
  • Kanelin lisäksi granolan maustamiseen voi käyttää vaikka inkivääriä, vaniljaa, muskottia tai kardemummaa.
  • Rusinat voi korvata kokonaan tai osittain millä tahansa kuivatulla hedelmällä tai marjalla.
  • Granolaan voi sekoittaa myös kookoslastuja ennen paahtamista.

Granola

10 dl kaurahiutaleita 
2,5 dl mantelilastuja
1 dl (rypsi)öljyä
3 rkl hunajaa
1 tl kanelia
2,5 dl rusinoita

Sekoita kaurahiutaleet, mantelilastut, öljy, hunaja ja kaneli hyvin. Jos hunaja on kovaa, kuumenna sitä matalalla lämmöllä liedellä isossa kattilassa kunnes se sulaa ja heitä joukkoon loput aineet.

Levitä seos uunipellille ja paahda 175 asteessa n. 15 minuuttia. Sekoittele granolaa paahtamisen puolivälissä.

Anna jäähtyä, sekoita joukkoon rusinat ja siirrä kannelliseen purkkiin.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Chili-rosmariinipähkinät


Paahdetut pähkinät ja mantelit ovat mahtavia, eikä niiden valmistamiseen tarvitse välttämättä mitään ohjetta, kunhan sekoittaa erilaisia mausteita ja öljyjä pähkinöihin ja paahtaa settiä 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Onnistuu paistinpannullakin ja esimerkiksi kuorimattomat mantelit, suola, chili ja oliiviöljy ovat aika pistämätön klassikko.

Tämän hetken suosikkipähkinöiden ohje on kuitenkin peräisin Nigella Lawsonilta. Ihan pientä säätöä olen tehnyt, alkuperäinen ohje löytyy esim. täältä. Kuumien chili-rosmariinipähkinöiden seuraksi sekä Nigella että minä suosittelemme tosi kylmää bisseä.


  • Käytän ohjeessa valmiita pähkinäsekoituspusseja, ainakin Eldoradolta löytyy muutamakin vaihtoehto. Pekaani, macadamia, saksanpähkinä, cashew, hasselpähkinä, manteli, maapähkinä ja parapähkinä ainakin soveltuvat tähän tarkoitukseen.
  • Intiaanisokerin voi korvata fariinisokerilla. Mausteiden määrää kannattaa myös soveltaa omaan makuun sopivaksi. Aiemmin käytin esim. reilummin chilijauhetta, mutta tällä hetkellä käyttämäni luomuchilijauhe on niin tujua kamaa, että ripaus sitä riittää. 


Chili-rosmariinipähkinät
Nigella Lawsonin alkuperäisohje

n. 200 g erilaisia pähkinöitä ja/tai manteleita
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl intiaanisokeria
0,5 tl kuivattua rosmariinia tai ainakin tuplasti tuoretta
ripaus chilijauhetta

Sekoita kaikki aineet hyvin ja levitä uunipannulle. Paahda 175 asteessa kymmenkunta minuuttia.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Teriyakilohi



Voi damn, huomasin vasta että mun hiljaiselon aikana eli reilun kuukauden ajan blogin etusivulla on pönöttänyt kuva hernaripurkista! No, toisaalta se kuvaa kulunutta kuukautta hyvin: ei ole oikein ruoanlaitto innostanut. Ja jos olenkin tehnyt jotain muuta kuin lämmittänyt hernekeittoa tai työntänyt uuniin pakastepitsaa, niin se ei todellakaan ole ollut mitään maininnan arvoista.

Nyt yritän ryhdistäytyä. Sain palan luomunaudan keittolihaa ja tällä hetkellä uunissa kypsyy burgundinpata. Tunnen itseni sangen ehtoisaksi emännäksi herkkutuoksuja nuuhkiessani ja viintä siemaillessani. Teriyakilohesta piti kuitenkin kirjoittamani eli asiaan.

Tuorein WWF:n kalaopas kehottaa välttämään Itämeren villiä ja chileläistä kasvatettua lohta sekä ostamaan harkiten kasvatettua norjalaista lohta. Kannustan sinua, hyvä lukija, toimimaan näiden suositusten mukaan.

Teriyakilohi on helppo ruoka, johon löytyy ohjeita pilvin pimein. Itse asiassa valmiita teriyakisoossejakin taitaa löytyä pilvin pimein. Kokkauspaaston jälkeen oli kuitenkin mukava palata kauhan varteen juuri tällaisella simppelillä kalaohjeella.


  • Jostain syystä Jyväskylästä on todella vaikea löytää miriniä, joten korvaan sen yleensä sakella. Sake on siitä kätevä ruoanlaittoviinas, että se säilyy avattuna pitkään ja sillä voi korvata valkoviinin monessa ruoassa. Mulla onkin aina sakepullo jemmassa ja käytän sitä erityisesti kalaruokiin. Olen korvannut valkoviinin sakella ihan risotossakin, mutta älkää taivaan tähden kertoko italialaisille tästä pyhäinhäväistyksestä.


Teriyakilohi 4:lle

600 g nahatonta ja ruodotonta lohta leikattuna 4 palaan

Marinadi:
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl miriniä tai sakea
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl raastettua inkivääriä
2 rkl hunajaa

Lisäksi:
reilusti tuoretta korianteria tai ruohosipulia
(paahdettuja sesaminsiemeniä)

Sekoita kaikki marinadin ainekset. Jos hunaja ei ole juoksevaa, sekoita ainekset kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes hunaja sulaa.

Asemoi kalapalat muovipussiin, kaada (jäähtynyt) marinadi päälle, purista ilmat pussista, solmi se ja anna marinoitua 1-24 tuntia.

Nosta lohi uunipellille ja kuivaa taputtele kevyesti talouspaperilla. Paista 215 asteessa 12-15 minuuttia. Voi tämän kypsentää grillissäkin.

Keitä halutessasi marinadia kattilassa kasaan ja tarjoa valmiin lohen kanssa kastikkeena.

Lohen päälle reilusti korianteria tai ruohosipulia (sekä sesaminsiemeniä) ja sitten vaan ääntä kohti. 

torstai 29. maaliskuuta 2012

Hehkutus: kasvishernari


Joo, vähän nuukasti on tullut viime aikoina kokkailtua. Yritän ryhdistäytyä. Sitä odotellessa sananen hernekeitosta.

En ymmärrä, miksi kasvishernekeittoon pitää aina tunkea yrttejä ja porkkanoita. Oikeasti, oli sitten kyseessä purkkihernari tai opiskelijaruokalan rokka, aina samaa shittiä. Miksi, MIKSI?! Jossain vaiheessa yritin keittää itse hernarini, pisti meiramit sun muut siankärsämöt sopassa sen verran vihaksi. On se pitkästä tavarasta tekeminen vaan niin hidasta, ettei semmoistakaan meinaa viitsiä.

Sitten löysin Pirkka Luomu hernekeiton, jonka raaka-aineluettelo näyttää tältä: vesi, herne ja suola.

Kiitos, Pirkka, pitkä etsintä on päättynyt!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Tomaatti-pekonipasta


Edellisessä postauksessa hehkutin Pajuniemen luomulihavalikoimaa, joten siirrynkin nyt omatunto viherpestynä ylistämään pekonipastaa!

Pidin pekonia pitkään raaka-aineena, jolle ei löydy juurikaan keittiössäni käyttöä. Sitä ei saa luomuna ja se on pelkkä ihraa, yäk. Muutama vuosi sitten tein miehelleni synttäriaamiaiseksi perinteisen brittibrekkarin ja nyrpistellen maistoin palan pekonia. Hallelujaa, aamen ja plottis, maku ja suutuntuma täräyttivät pipon päästä! Rapeus, rasvaisuus, suolaisuus, aah! Ja mikä jumalainen idea yhdistää rapea ihralastu kermaiseen munakokkeliin, siis britithän ovat neroja! Julistin, etten suostu syömään aamiaiseksi enää muuta kuin pekonia.

No, näin ei toki käynyt, syön edelleen aamupuuroni ilman pekonilisää. Mutta kun hiljattain ruokaostoksilla havaitsin Pajuniemen tuoneen markkinoille Luomu aamiaispekonin, voit uskoa, etten miettinyt puolikasta silmänräpäystäkään ennen kuin pekonipaketti sujahti ostoskoriini.

Yksi parhaista tavoista käyttää pekonia on tehdä siitä Lontoon River Cafén keittiömestari Ruth Rogersin ohjeella tomaattista pekonipastaa. Pekonin lisäksi raaka-aineita ovat mm. voi, kerma sekä parmesan, joten tukkeutuneet verisuonet tulevat ikään kuin herkkuhetken kaupanpäällisiksi.


Tomaatti-pekonipasta 2:lle
Muokattu alkuperäisohje täällä

160 g pappardelle-pastaa (esim. Pirkka)

2 rkl (suolatonta) voita
70 g luomupekonia parin sentin siivuina (esim. Pajuniemi)
1 pieni, kuivattu punainen chili murusteltuna
1 tlk kuorittuja, kokonaisia tomaatteja
ripaus suolaa
1 dl kuohukermaa
1 dl parmesania raasteena (parmigiano reggiano tai pecorino)

Laita pastavesi kiehumaan.

Paista pekonia ja chiliä voissa kunnes pekoni ruskistuu (n. 5 min).

Valuta tomaateista neste ja puristele niistä kevyesti siemenet pois. Revi tomaatit pienemmiksi paloiksi, heitä pekonin joukkoon pannulle, mausta ripauksella suolaa ja paista miedolla lämmöllä usein sekoitellen noin 5 minuuttia.

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Lisää pekonin ja tomaatin joukkoon desi kermaa ja jatka kastikkeen kiehuttamista miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Ota talteen 1 dl pastan keitinvettä ja valuta kypsä pappardelle lävikössä.

Kaada pasta paistinpannulle ja sekoita hyvin. Lisää puolet juustoraasteesta, sekoita ja lisää sen verran keitinvettä, että pasta notkistuu.

Jaa pasta lautasille ja ripottele loppu juustoraaste annosten päälle.


Hehkutus: Pajuniemi



Luullakseni on aika utopistista ajatella, että maailman väestö kääntyisi vapaaehtoisesti kasvissyöjiksi. Realistisempaa olisikin yrittää saada ihmiset kuluttamaan nykyistä vähemmän ja entistä eettisemmin tuotettuja eläinperäisiä tuotteita. Munia ja maitotuotteita on löytynyt jo pitkään sangen helposti luomuna, mutta luomulihatuotteita on ollut niukemmin tarjolla. Hienoa, että tilanne on parantumaan päin ja markkinoilla toimii Pajuniemen kaltainen lihatuotteiden valmistaja, jonka visiona on muuttua vähitellen kokonaan luomutaloksi.

Pajuniemen luomutuotevalikoima on laaja: on maksamakkaraa ja leikkeleitä, lihahyytelöä ja pekonia, nakkeja ja makkaroita sekä kokonaista pakastekanaa. Yhä harvemmalla sekasyöjällä eettisemmän lihankuluttamisen esteenä onkin nykyään huono saatavuus tai niukka valikoima. Hyvä Pajuniemi!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Appelsiininen Mud Cake



Blogini nimeksi sopisi Päiväni murmelina (keittiössä). Käytän paljon samoja raaka-aineita ja olen vähän laiska kokeilemaan kovin eksoottisia ja repäiseviä yhdistelmiä. Osittain syynä on se, etten pidä itseäni luontaisena kokkina, jonka suosikkiharrastus on häärätä keittiössä pipon päästä täräyttäviä kulinaarisia elämyksiä mesästäen. Ruoan tekeminen ei ole minulle lähimainkaan yhtä mieluisaa puuhaa kuin sen syöminen. 

En valitettavasti ole miljöönäri, jolla olisi varaa palkata kokki, eikä mieheni ole kovin innostunut ruoanlaittaja, joten minä hoidan pääasiassa taloutemme muonittamisen. Olen kiinnostunut eettisestä ja ekologisesta kuluttamisesta, ja tämä luonnollisesti heijastuu siihen, mitä keittiössä tapahtuu. Tuntuukin mahdottomuudelta, että päivittäinen ravintoni koostuisi ranskanpotuista ja eineslihapullista. Toisin sanoen ruoanlaitto imee joka tapauksessa päivittäin resursseja, joten tuntuu järkevältä, että saan käyttämilleni resursseille mahdollisimman hyvän tuoton eli suhteellisen herkullista, terveellistä, ekologista ja eettistä lopputulemaa lautaselle.

Pitkä pohjustus, vaikka tarkoitukseni oli vain sanoa, että tein taas mutakakkua, mutta tällä kertaa keksin lisätä taikinan joukkoon appelsiininkuorta...

  • Kakku ei välttämättä kaipaa kermavaahtolisää, se on mahtavaa ihan sinällään kera kupposen tuimaa espressoa. Näyttävämmän kakusta saa siivilöimällä pintaan tomusokeria: asettele kakun päälle paperista leikelty lumihiutale ja siivilöi tomusokeria koko komeuden päälle. Tuloksena sievä sokerikuvio kakun pinnassa:



Appelsiini-mutakakku 8-12:lle

120 g voita
250 g mahdollisimman tummaa suklaata
4 valkuaista
4 keltuaista
2 dl (tummaa muscovado)sokeria
1 dl jauhoja
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna

Lisäksi: 
2 dl kuohukermaa
2 rkl tomusokeria
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
1/2 tl kanelia

Sulata voi ja suklaa hyvin matalalla lämmöllä pienessä kattilassa.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset ja sokeri.

Yhdistä appelsiinin kuoriraaste jauhoon ja lisää jauho keltuaisten joukkoon.

Kaada sula suklaa jauho-keltuaisseokseen ja sekoita tasaiseksi.

Kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan (sekoita ensin iso lusikallinen vaahtoa ihan reippaasti taikinaan, niin se notkistuu). Kaada taikina halkaisijaltaa 24 senttiseen irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla.

Paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia. Älä paista liikaa, kakun kuuluu jäädä raa'ahkoksi keskeltä.

Irroita kakku vuoasta vasta kun se on jäähtynyt.

Anna tekeytyä yön yli kelmutettuna huoneenlämmössä.

Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon tomusokeri, appelsiininkuori ja kaneli.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Mantelicroissant


Laskiaisen aikaan ruokablogit pursuavat laskiaispullien ja itsetehdyn mantelimassan ohjeita sekä gallupeja siitä, haluaako pullansa mantelimassalla, hillolla vai överisti kummallakin. Kontribuutioni suureen laskiaispullakeskusteluun on tämä: ostan pullani aina kaupasta ja mantelitäytteisenä.

Laskiaispullavinkkejä minulta ei siis löydy, mutta aiheeseen liittyen ajattelin postata mantelicroissantien ohjeen. Olen törmännyt Lontoossa ja Pariisissa näihin manteli-ihanuuksiin ja on erittäin suuri epäkohta, että niitä ei saa Suomen Jyväskylästä. Olen kuullut huhuja, että Helsingissä niitä olisi jonkin konditorian valikoimassa, mutta omin silmin en ole ilmiötä todentanut.

Kuten niin monesti olen todennut, olen surkea ja kärsimätön leipuri, joten itsetehty croissant-taikina on kertakaikkinen mahdottomuus. Croissant-himon yllättäessä käytän yleensä Danerollesin taikinalevyä, joka on helppo, nopea ja ihan kohtuullisen makuinenkin. Laiskan naisen mantelicroissant syntyykin (iik ja kauhistus) purkkitaikinasta, puolikkaasta mantelimassapötköstä seka tomusokeripöläyksestä.

Juu-juu, itseään kunnioittavan ruokablogistin ei pitäisi tällaisia "ohjeita" julkaistakaan. Jos haluat toimia pidemmän kaavan mukaan ja tehdä taikinan, täytteen, sun muut itse, niin internet auttaa, en minä.


Mantelicroissant 6 kpl

1 prk Danerollesin croissant-taikinaa
75 g mantelimassaa eli puolikas pötkö esim. Mauste-Sallisen mantelimassaa
pari rkl tomusokeria

Toimi taikinapaketin ohjeen mukaan ja levitä taikinakolmiot uunipellille.

Leikkaa mantelimassapötkö pitkittäin kuuteen osaan ja asemoi lohkot croissantin leveään päähän:


Kääri taikina löysäksi rullaksi ja paista croissanteja 200 asteessa 12-16 minuuttia.

Nosta croissantit ritilälle jäähtymään, jonka jälkeen voit siivilöidä niiden päälle tomusokeria. Lisäksi iso kuppi maitokahvia ja köyhän naisen Pariisin pikaloma on valmis.

torstai 16. helmikuuta 2012

Shepherd's pie


Olen aiemminkin ilmoittautunut brittiruoan ystäväksi, eikä mikään ole muuttunut...

Shepherd's pie on ikään kuin elegantimpi versio suomalaisesta lihaperunasoselaatikosta. Se on mahtavaa talviruokaa ja jos omistaisin sukset, vaatisin saada shepherd's pieta ison, höyryävän lautasellisen palattuani pitkältä hiihtolenkiltä. Teen yleensä shepherd's pien kasvisversiota, jossa lampaanliha korvataan vihreillä linsseillä, mutta lihaversiotakin tulee satunnaisesti kokattua. Tulevaisuudessa kuitenkin entistä harvemmin, koska Jyväskylästä ei tunnu löytyvän luomulampaan lihaa. Buu ja bää.


  • Kasvisversiossa liha korvataan 4 desillä vihreitä linssejä, jotka laitetaan likoamaan väljään veteen ihan ensimmäisenä toimenpiteenä kokkausta aloitettaessa. Noudata muuten muhennoksen ohjetta, mutta lisää lampaan sijasta pannulle valutetut linssit sekä punavinin lisäksi 8 dl vettä. Linssien kypsymiseen menee aikaa noin 30-60 minuuttia.
  • Jos unohdit ostaa punaviiniä, korvaa se 2 desillä vettä ja lisää ruokalusikallinen punaviinietikkaa valmiiseen muhennokseen. 
  • Kokeile korvata punaviini stoutilla tai portterilla, esim. Guinnessilla.
  • Joissain ohjeissa muhennokseen lisätään pakasteherneitä ja teen itsekin niin, jos pakastimesta sattuu löytymään pussillinen.


Shepherd's pie 6-8:lle

Muhennos:
3 rkl oliiviöljyä
2 isoa sipulia kuorittuna ja hienonnettuna
3 porkkanaa kuorittuna ja hienoksi pilkottuna
2-3 sellerinvartta hienoksi pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl kuivattua timjamia (tai 1 rkl tuoretta)
400 g luomulampaan jauhelihaa
2 dl punaviiniä
1 rkl Worchestershire-kastiketta
2 tl suolaa
mustapippuria

Muusi:
1 kg jahoisia perunoita kuorittuna ja pilkottuna
1 dl maitoa
2 rkl voita
3/4 tl suolaa

Kuullota sipulia oliiviöljyssä viitisen minuuttia.

Lisää porkkana ja sellerinvarret, jatka kuullottamista noin 10 minuuttia.

Lisää pannulle tomaattipyre ja timjami, sekoita hyvin ja lisää lammas. Jatka paistamista, kunnes lammas on ruskistunut.

Kaada punaviini pannulle ja hauduttele kannen alla sen aikaa, kunnes valmistat perunamuusin eli puolisen tuntia. Jos soossi näyttää kovin vetiseltä, nosta lämpöä ja keittele viimeiset 5 minuuttia ilman kantta. Mausta valmis muhennos Worchestershire-kastikkeella, suolalla ja mustapippurilla ja kaada se öljytyn uunivuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Itse käytän lasagnevuokaa, se on ihan justiinsa sopivan kokoinen.

Keitä perunat kypsiksi (n. 15 min). Valuta potut, lisää joukkoon maitoa, voi ja suola ja soseuta. Puodottele muusi kokkareina muhennoksen päälle ja levitä lusikan avulla tasaiseksi. Tee lusikalla tai haarukalla pintaan kuvioita.

Paista 200-225 asteessa 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

torstai 9. helmikuuta 2012

Kaaliwokki


En luultavsti ole koskaan syönyt kaaliruokaa, josta en olisi pitänyt. Tämän naurettavan yksinkertaisen kaaliwokin inspiraatioina ovat toimineet karmea nälkä, puolityhjä jääkaappi ja korealainen kimchi. Arkista, vaatimatonta, hyvää.

Kaaliwokkia voi tunkea vaikka pitaleivän sisään tai käyttää sitä kimchin tyylisenä lisäkkeenä. Mielestäni se toimii niin kuumana kuin kylmänäkin. Mieluiten kippaan kuitenkin kihisevän kuumaa wokkia lautaselle ja asemoin paistetun tai uppomunan kaalikeon päälle:



Kaaliwokki 2-4:lle

reilu loraus öjyä
n. 500 g kaalia ohueksi suikaloituna (n. 1/2 pieni tai 1/4 iso kaali)
1 tl chilitahnaa (esim. sambal oelek)
1 tl inkivääriä raastettuna
1 rkl soijakastiketta

Kuumenna wokkipannu todella kuumaksi.

Kaada pannuun reilusti öljyä ja heitä kaalisuikaleet heti perään.

Sekoita kaalia, kunnes se alkaa saada väriä. Jos pannu on tarpeeksi kuuma, tähän ei mene montaakaan minuuttia.

Lisää chilitahna ja inkivääri. Jatka paistamista sekoitellen hetki, kunnes kaali on pehmennyt, mutta on edelleen rapeaa.

Nosta pannu liedeltä ja kaada joukkoon soijakastiketta.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Tomaatti-kalakeitto


Pakasteseiti on vähän ongemallinen tuote. Leikkausvalmista kalaa on kätevä pitää pakastimessa, se on edullista ja sitä saa helposti MSC-sertifioituna, mutta toisaalta siitä on sangen haasteellista kokata kovin maukasta apetta.

Kalakeitto on melkoisen klassinen tapa käyttää seitiä, ja keittäminen taitaakin olla paras tapa kypsentää pakastekalaa. Löysin Maija Silvennoisen Kymmenen kaalia laudalla -kirjasta mahtavan lohiseljangan ohjeen, josta sovelsin vähän arkisemman seitikeiton.


  • Alkuperäisohjeessa käytetään tuoretta lohta, mutta myös valkolihaiset kalat toimivat. Tuoretta kalaa ei kuitenkaan tarvitse keittää paria minuuttia kauempaa.
  • Ota pakastekala lautaselle sulamaan siinä vaiheessa, kun alat pilkkoa kasviksia.


Tomaatti-kalakeitto 6:lle
Inspiraatio-ohje Maija Silvennoinen

3 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna
0,5 juuriselleriä (= n. 350 g) kuorittuna ja pilkottuna
1 palsternakka kuorittuna ja pilkottuna
2 sipulia kuorittuna ja pilkottuna
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia
2 dl hapankaalia
5 dl kasvis- tai kalalientä
5 dl tomattimehua
4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
400 g MSC-sertifioitua pakasteseitiä kuutioina
1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
300 g smetanaa
pari desiä maustekurkkukuutioita
(desi tuoretta tilliä hienonnettuna)
(desi kalamataoliiveja)

Kuumenna oliiviöljy isossa kattilassa keskilämmöllä. Lisää porkkana, selleri, palternakka ja sipuli. Kuullota viitisen minuuttia.

Lisää valkosipuli, timjami ja hapankaali, jatka kuullottamista minuutin verran ja lisää kattilaan liemi, tomaattimehu ja peruna. Keittele matalalla lämmöllä kannen alla 10 minuuttia.

Lisää seiti keittoon, anna kiehua vielä 20 minuuttia ja mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoile smetanan ja maustekurkkun (ja tillin ja oliivien) kanssa.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Vuohenjuusto-karpalosalaatti



Kääk, kolmas vuohenjuusto-ohje putkeen...

Vuohenjuusto-karpalosalaatti on saanut inspiraationsa jenkkisaiteilta, ainakin täällä tehdään hyvin samanlaista salaattia. Vuohenjuuston, saksanpähkinän, karpaloiden, "talvivihreiden" ja kirpeän makean salaatinkastikkeen yhdistelmä toimii älyttömän hyvin. Lisäksi salaatti on ulkoasultaan elegantti kuin pikkumusta ja helmikorvakorut. Komennan kaatamaan kyytipojaksi lasillisen hyvin jäähdytettyä, kevyttä valkoviiniä!


  • Jenkkiohjeissa salaattipohjana käytetään winter greensejä, joten kirpeä rucola, punasaatti, endiivi ja sen semmoiset ajavat asian. Itse haluan päästä helpolla ja ostan yleensä pussillisen Crispy Tris -luomusalaattisekoitusta, jossa on rucolan ja punasalaatin lisäksi jotain kolmattakin lajiketta, en nyt muista mitä... 


Vuohenjuusto-karpalosalaatti 4:lle

Kastike:
1 rkl oliiviöljyä
1,5 tl punaviinietikkaa tai sitruunamehua
1 tl Dijon-sinappia
2 tl vaahterasiirappia tai hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

n. 150 g salaattisekoitusta

n. 200 g vuohenjuustoa viipaleina tai murusteltuna
n. 20 saksanpähkinää
4 rkl kuivattuja karpaloita

Laita kaikki salaattikastikkeen aineet kannelliseen purkkiin ja ravista raivokkaasti.

Sekoita 2/3 kastikkeesta salaattisekoituksen joukkoon ja jaa salaatti lautasille.

Asemoi vuohenjuusto, muutamaan osaan pienityt saksanpähkinät sekä karpalot salaatin päälle. Pirskottele jäljelle jäänyt kastike koko komeuden päälle.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lohivartaat



  • Täytteitä voi muunnella mielensä mukaan, toimiviksi ovat osoittautuneet esimerkiksi oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, tuoreet yrtit, sardellit...
  • Vartaat on myös eri helppoa kypsentää grillissä.


Lohivartaat 2:lle

300 g lohta
suolaa
mustapippuria
50 g vuohenjuustoa
oliiviöljyä

Poista lohesta nahka ja viipaloi se vajaan sentin siivuiksi.

Levitä siivut leivinpaperille ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Leikkaa vuohenjuusto parin sentin pituisiksi suikaleiksi. Aseta juustosuikale lohisiivun leveään päähän ja rullaa lohi juuston ympärille sieväksi ruusukkeeksi (tai epäesteettiseksi mytyksi). Pujota rullat vartaaseen.

Sivele rullien pinnat oliiviöljyllä, aseta vartaat uunivuokaan ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Tarjoa esim. punajuuri-vuohenjuustorisoton kanssa.

Punajuuri-vuohenjuustorisotto


Punajuuri-vuohenuustorisotto on keittiömme kestosuosikkeja ja sitä syötiin meillä tänä viikonloppunakin. Risottokokki kylläkin maisteli keitostensa äärellä niin ahkerasti viintä, että risoton koostumuksesta tuli turhan keittomainen. Yleensä syömme risottoa ilman mitään proteiinilisäkkeitä, mutta tällä kertaa herkun päälle läiskäistiin vartaallinen vuohenjuustolla täytettyjä lohirullia. Nam.



Punajuuri-vuohenjuustorisotto 4:lle

1,5 l kasvislientä (itsetehtyä tai fondista/kuutiosta/jauheesta)
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
3 salottisipulia tai 1 keltasipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 200 g punajuurta kuorittuna ja mikroterällä raastettuna
4 dl risottoriisiä
1-2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
suolaa
mustapippuria
1,5 dl parmigiano reggianoa raastettuna
150 g vuohenjuustoa murusteltuna

Kuumenna kasvisliemi kiehuvan kuumaksi.

Kuullota sipulia laakeassa paistinpannussa tai kattilassa voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia.

Lisää valkosipuli ja punajuuri, jatka kuullottamista pari minuuttia.

Lisää riisi ja kuullota kunnes se imee kaiken rasvan pannulta ja muuttuu läpikuultavaksi, noin 3 minuuttia. Sekoita usein ja pidä lämpötila maltillisena.

Kaada pannuun valkoviini ja kuumenna, kunnes neste on haihtunut pannulta. 

Ala lisätä kuumaa kasvislientä pannulle kauhallinen kerrallaan niin, että neste on aina ehtinyt imeytyä riisiin ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoittele riisiä usein ja pidä lämpötila sellaisena, että liemi alkaa poreilla heti, kun sitä lisää pannulle. Tätä jatketaan kunnes riisi on kypsää.

Ala maistella riisin kypsyyttä, kun ensimmäisen kasvisliemikauhallisen lisäämisestä pannulle on kulunut 15 minuuttia. Riisin kuuluu antaa aavistuksen hampaalle vastusta, mutta raa'aksi sitä ei missään nimessä ole tarkoitus jättää. Ylikypsä risottokin on raakaa parempi vaihtoehto.

Kun riisi tuntuu sopivan kypsältä, mausta risotto suolalla ja pippurilla. Risoton koostumuksen tulisi olla melkein keittomainen (juustoraaste sakeuttaa sitä), joten lisää tarvittaessa kasvislientä (kuvan risotto on liian kiinteää). Nosta pannu liedeltä, lisää parmesan ja vuohenjuusto (ja vielä nokare voita), sekoita ja lataa lautasille.