torstai 31. maaliskuuta 2011

Minttutee


Yrttikausi on käynnistynyt! Talvikuukausina on niin kylmä, ettei tuoreyrttejä saa millään paleltumatta kaupasta kotiin, mutta nyt kelit ovat lämmenneet sen verran, ettei yrttipuskan kylmettymisestä ole huolta. Ja kun valokin on lisääntynyt, voi yritit siirtää kotona isompaan purkkiin ja hyvässä lykyssä ne tuottavat ihan satoakin! 

Kasvatin minttua viime kesänä ensimmäistä kertaa ja se menestyi hämmästyttävän hyvin, olin ihan ihmeissäni valtavan minttusadon kanssa. Muutama mintturesepti jäikin viime kesältä hihaan, joten ulkolämpötilojen noustua luvassa mm. minttulimonadin ohje. Nyt lämpötilat ovat kuitenkin vielä sitä luokkaa, että mintusta keitellään aivan ihastuttavaa teetä.


Minttutee 1:lle

2,5 dl vettä
1 dl melko tiukkaan pakattuja mintunlehtiä ja -varsia
hunajaa tai ruokosokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja siirrä kattila pois liedeltä.

Lisää kattilaan minttu, peitä kannella ja anna hautua viitisen minuuttia.

Siivilöi kuppiin ja lisää hunaja tai sokeri.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Sieni-juustokeitto

Kuva © Jaakko Mehtälä.

Taas keitto! Mainitsinkohan jo olevani henkilö, joka syö melkein joka päivä lounaaksi keittoa ja jonka reseptivihkosta löytyykin siis aikamoinen liuta soppareseptejä? Esimerkiksi tänään söin lounaaksi maapähinä-porkkanakeittoa, jonka reseptiä en kylläkään tällä kertaa postaa. Ei huolta, senkin aika koittaa vielä!

Päivän keitto on siis sienikeitto, vielä tomaatti-vuohenjuustokeittoakin vanhempi suosikkini. Resepti on vuosien saatossa muuttunut, mutta viime aikoina olen lakannut improvisoimasta ja nykyään teen keiton lähes poikkeuksetta alla olevalla ohjeistuksella.

Lopuksi vielä lupaan, että vaikka olenkin henkilö, joka syö melkein joka päivä lounaaksi keittoa, yritän parhaani mukaan kirjata tänne muitakin kuin soppareseptejä. Seuraavalla kerralla siis something completely different, nyt sienikeiton pariin!

  • Keitosta saa vegaanisen korvaamalla juusto puolikkaalla paketilla pehmeää tofua. Jos haluaa välttää tofukokkareisen keiton, kannattaa valmiista keitosta ottaa kupillinen lientä syrjään ja surauttaa tofu sen joukkoon sauvasekoittimella. Ja sileä tofuliemi kipataan siis takaisin keittokattilaan, mutta sen varmaan ymmärsit sanomattakin.
  • Pasta voi olla muuten millaista vain, mutta suosittelen pidättäytymään pienikokoisessa lajikkeessa, syöminen on silloin mukavampaa. Itse käytän aina pienintä ja täysjyväisintä löytämääni pastahyllyn tuotetta, esimerkiksi ruispasta on oikein oivallinen valinta. 
  • Kasvikset olisi hyvä pilkkoa melko pieniksi, tavoitteena voi pitää sitä, että rehut ja pastat olisivat suurin piirtein samankokoisina komponentteina valmiissa keitossa. 
  • Ja muistathan, että ruokalusikallinen on 15 ml, joten jos käytät mittaamiseen tavallista ruokalusikkaa, puolitoistakertaista annetut määrät.

Herkkusieni-juustokeitto 4:lle

3 rkl öljyä
2 sipulia hienonnettuna
200 g herkkusieniä pilkottuna
1 valkosipulinkynsi silputtuna
1 rkl kuivattua timjamia
2 porkkanaa kuutioituna
1 l vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi luomu)
1 dl minipastaa
0,5 paketillista Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa
myllystä mustapippuria
suolaa

Kuullota sipulia kuumassa öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. 

Lisää sienet, valkosipuli ja ripaus suolaa. Jatka paistamista, kunnes sienistä alkaa irrota nestettä.

Lisää kattilaan porkkanat ja timjami, paistele sekoitellen vielä tovi.

Lisää vesi ja kasvisliemijauhe. Hauduttele kannen alla 20 minuuttia.

Nosta vähän lämpöä, lisää pasta ja jatka keittämistä, kunnes pasta on kypsää.

Nosta kattila liedeltä ja pilko sulatejuusto keiton joukkoon. Anna juuston sulaa, mausta mustapippurilla ja tarkista suola.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Keittokirjahyllyn suursiivous, osa 1: taateli-riisivanukas



Käyn läpi keittokirjahyllyni kirjoja. En omista keittokirjoja kuin 7 kappaletta, mutta rajattujen hyllysenttien takia siinäkin on noin 3 kirjaa liikaa. Nykyään tulee reseptejä etsiessä selailtua ennemminkin nettiä kuin keittokirjaa, joten osa joutaa hyvin mennä. Ensimmäinen keittokirja poistuu hyllystä nyt: Eeva Jäntin Vegaanin käsikirja - ravintoa ilman eläinkunnan tuotteita -keittokirjasta löytyi muutama keeper-resepti, mutta ei niin montaa, että ysärikirja olisi lunastanut paikkansa hyllyssäni. Jos olet kiinnostunut tarjoamaan tälle yhdeksänkymmentäluvun vegekeittokirjalle uuden kodin, laita sähköpostia (pikkukeskiviikko@gmail.com), niin kirja on omasi postikulujen hinnalla.

Yksi säilyttämisen arvoinen resepti on Jäntin taateli-riisiherkuksi nimeämä jälkiruoka, josta kylläkin tuunasin ei-vegaanisen version Reseptivihkon koekeittiössä. Omaa versiotani kutsun taateli-riisivanukkaaksi ja se näyttää tältä:


Taateli-riisivanukas on riisifruttimainen ja ehkä himppasen jouluinen jälkiruoka tai välipala. Tänään söin sitä aamupalaksi, kun jotenkin laiskotti ja kellojakin siirrettiin ärsyttävästi kesäaikaan ja jääkaapissa sattui olemaan valmis satsi riisiherkkua. Vain kerman vatkaus ja vihreän teen haudutus, niin tadaa, aamiainen oli valmis.

Mutta hei, asiaan!

  • Jäntin ohjeesta pääsin siihen käsitykseen, että herkku nautitaan lämpimänä, mutta omasta mielestäni se on huomattavasti parempaa jääkaappikylmänä. Ehdotankin, että keittelet riisipuuron edellisenä iltana, koska kuivattuja hedelmiä on tarkoitus joka tapauksessa liottaa yön yli.
  • Alkuperäisohjeessa käytettiin soijamaitoa, joten korvaa ihmeessä halutessasi oman versioni lehmänmaito jollakin kasvisversiolla.
  • Jäntti ei myöskään koristanut jälkkäriään kermavaahdolla, ei silloin 90-luvulla varmaankaan helposti löytynyt mitään vegaanisia kermavaahdonkorvikkeita. Toisin on nyt ja suosittelen erittäin lämpimästi jonkinlaisen vaahtosilauksen antamista herkulle! Kermavaahto on jälkiruokamaailman korkokengät: käyttöä ei voi järkisyin perustella, mutta kummasti se nostaa uusiin korkeuksiin ja lisää juhlatunnelmaa.
  • Olen myös muuttanut jossain määrin alkuperäisohjeen raaka-aineiden määriä: riisiä on enemmän, joten skaalasin mausteidenkin määrää ylöspäin.
  • Riisinä käytin Risellan pikapuuroriisiä, sitä kun ei tarvitse keittää kuin 12-15 minuuttia.
  • Jos hedelmien liotuslientä jää yli, hyödynnä se esim. smoothiessa tai puurossa.
  • Ja muistathan, että teelusikallinen tarkoittaa 5 millilitraa, joten jos käytät mittaamiseen tavallista teelusikkaa, puolitoistakertaista annetut määrät. 


Taateli-riisivanukas 4:lle
Vegaanin käsikirja -kirjan ohjetta mukaillen

0,5 dl pilkottuja taateleita (noin 7 kappaletta)
0,5 dl rusinoita
vettä

1,5 dl puuroriisiä
5 dl maitoa

pikkuriikkinen ripaus neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,25 tl kuivattua inkivääriä tai enemmän tuoretta

2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria tai intiaanisokeria

Päivä 1:

Pilko taatelit suurin piirtein rusinan kokoisiksi biiteiksi. Laita pilkottu taateli ja rusina pieneen kulhoon, lisää vettä sen verran, että hedelmät peittyvät reilusti ja jätä likoamaan yön yli.

Laita riisi ja maito kattilaan ja keittele puuro kypsäksi riisipaketin ohjeen mukaan. Mausta valmis puuro neilikalla, kanelilla ja inkiväärillä. Älä hätäile, jos puurosta tulee kuivan oloista, asian voi korjata seuraavana päivänä. Jäähdytä, peitä ja siirrä jääkaappiin.

Päivä 2:

Nostele lionneet hedelmät lusikalla riisipuuron joukkoon. Sekoita ja lisää puuroon hedelmien liotusvettä sen verran, että koostumuksesta tulee riisifruttimaisen pehmeä. Jaa vanukas neljään jälkiruokakulhoon.

Vaahdota sokerilla maustettu kerma ja jaa se vanukkaiden päälle. Annoksen voi halutessaan viimeistellä ripsimällä päälle kanelia tai intiaanisokeria, se näyttää sievältä.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Tomaatti-vuohenjuustokeitto

 Tässä versiossa juusto karkasi keitosta leivän väliin.

Reseptivihkon ensimmäisen reseptin olisi pitänyt varmaan olla joku ihana pastellivärinen leivos. Valitsin kuitenkin tomaattikeiton, joka kertoo minusta ruoanlaittajana paljon enemmän kuin ihana leivos: olen melkoisen onneton leipuri ja suuri (ehkä suurin) keittojen ystävä. Tässäpä kaksi aihetta, joiden käsittely ei aivan saletisti jää tähän - sopat ja hyvin rajallinen kyvykkyyteni leipoa!

Mutta, mutta, takaisin tomaattikeiton pariin. Tämä ohje on julkaistu aiemmin toisessa blogissani, Pikkukeskiviikossa, mutta laitan sen tännekin, niin kaikki ohjeet ovat sievästi ja selkeästi yhdessä paikassa. Tomaattikeiton tekeminen ei nyt ihmeitä vaadi, eikä välttämättä reseptiäkään, mutta kun juuri tämä tomaattikeitto on suosikkini, niin onhan se esiteltävä maailmalle.

  • Vuohenjuuston voi korvata kermalla tai esimerkiksi sulate- tai tuorejuustolla.
  • Juustot ja kermat voi jättää kokonaan pois ja lisätä lautaselle vaikkapa uppomunan tai raejuustoa.
  • Vegaanisessa keitossa juuston voi korvata esimerkiksi pehmeällä tofulla tai kaurakermalla.
  • Tomaattimurskan merkillä on väliä! Itse käytän yleensä aina Pirkan luomumurskaa, mutta Mutti toimii myös hyvin.
  • Jos keittoa jää ärsyttävästi puoli lautasellista yli, sekoita soppa kypsän spagetin joukkoon, heitä päälle muutama oliivi, murustele fetaa ja illallinen kahdelle on valmis!
  • Ruokalusikallinen tarkoittaa 15 millilitraa ja teelusikallinen 5 millilitraa, joten jos käytät mittaamisen tavallisia lusikoita, puolitoistakertaista annetut määrät.


Pikkukeskiviikon tomaatti-vuohenjuustokeitto 4:lle

2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia jotenkuten pilkottuna
2 valkosipulinkynttä suurpiirteisesti hienonnettuna
1 rkl Provencen yrttimaustetta
2 x 500 g tomaattimurskaa (Pirkka luomu)
5 dl vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta (Reformi luomu)
1 tl intiaanisokeria
100 g vuohenjuustoa murusteltuna
suolaa
mustapippuria

Kuullota sipulia oliiviöljyssä nelisen minuuttia. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista minuutin verran.

Lisää yrttimauste, tomaattimurska, vesi ja kasvisliemijauhe. Hauduttele keittoa kansi raollaan 30-60 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla, lisää vuohenjuusto ja soseuta soppa.

Taas yksi ruokablogi

Kuva elokuvasta Marie Antoinette.

Kyllä, kuulen ikävystyneen huokauksen: ei taas suttuisia pokkarikuvia rumista ruoka-annoksista, yhdentekeviä ja/tai sekavia reseptejä sekä hymiöillä kuorrutettua huonoa suomea!

Ikäväkseni en voi luvata, että tässä blogissa herkutellaan ainoastaan kauniilla kuvilla, korrektilla kielellä ja mullistavilla ruokaoivalluksilla, mutta lupaan, ettei täällä käytetä hymiöitä (en vain kerta kaikkiaan ole sellainen tyttö) eikä julkaista puolivillaisia reseptejä. Blogin kirjoittamisen motiivina toimii tarve saada keittiön ruokaohjekaaos kuriin ja luoda virtuaalinen reseptivihko.

Bienvenue ja eiku hommiin!